Totuus hukassa. Tuttua?

Siitä lähtien kun pääministerimme helmikuun alussa julisti neuvotteluvoittoa Brysselistä, aiheesta alkoi melkoinen julkinen juupas-eipäs keskustelu. Selvyyttä Suomen EU-nettomaksuosuudesta euroina, prosentteina tai muina mittayksiköinä ei tuntunut löytyvän millään.

Luin lehdistä kyseen olevan siitä, että laskennassa käytetään kahta erilaista kaavaa: EU-komission tapaa ja perinteisesti Suomessa käytössä olevaa. Kuulostaako tutulta ? Todennäköisesti. Yhden totuuden löytäminen on nimittäin se Graalin malja, jota myös kontrollerit, yritysjohto ja muut nykyelämän ritarit ovat vuosisatoja metsästäneet ja kateissa näyttää edelleen olevan.

Takavuosina internetin yleistyessä joka kodin teknologiaksi puhelinyhtiöt seurasivat liikenteen kasvua. Tein eräälle puhelinyhtiölle tuohon aikaan konsultointihommia ja muistan usein herättäneen ihmetystä, että liikenteen määrä ei täsmännyt kun sitä kysyttiin verkon valvonnasta tai toisaalta laskutuksesta.

Tässäkin tapauksessa oli useita tapoja kyseisen käsitteen laskentaan: verkosta vastaava taho mittasi kaikkea liikennettä, kun taas myynnille liikennettä oli vain se missä raha vaihtoi sen perusteella omistajaa. Asia ratkesi tuolloin helposti lanseeraamalla pari mittaria yhden sijaan, ja kaikki ymmärsivät mista puhutaan.

Valitettavan usein samankaltaisia tilanteita on aika ajoin edessä ja edelleenkin aika harvasta organisaatiosta löytyy yhteinen sanasto, ‘Business Glossary’, josta käsitteet voisi tarkistaa ja niiden laskukaavat selvittää. Rakentamalla jatkuvasti ylläpidettävä sanasto, ja linkittämällä se suoraan käytettävään raportointikokonaisuuteen, voitaisiin monta turhaa väärinymmärrystä välttää.

Halutaanko Graalin malja sitten oikeasti löytää? Ei välttämättä. Läpinäkyvyys ei ole kaikkien ystävä. Ei ole sattumaa, että useasta laskutavasta valitaan esittäjän kannalta mieluisin vaihtoehto. Tieto on valtaa ja sopivasta manipuloitu tieto on pitänyt suuriakin rattaita ja vaikkapa kokonaisia Eurooppalaisia valtioita pyörimässä pitkään.

Luin hetki sitten mielenkiintoisen artikkelin, jossa kysytään onko Excel vaarallisin ohjelmisto kautta aikojen? JP Morganin 9 miljardin dollarin tappioista kun osa näyttää olevan sidoksissa siihen, että valtavan käsin ylläpidetyn taulukkohässäkän luoma riskimalli ei toiminutkaan kuten piti ja numerot olivatkin jotain muuta kuin todellisuudessa.

Tulee mieleen, että maljaa ei halutakaan aina löytää: siinä missä Excel on parhaimmillaan loistava henkilökohtaisen tuottavuuden väline, on se yrityksen johtamisen kannalta jotain aivan muuta, jos sitä käytetään vaikka budjetointiin, riskien hallintaan tai vaikka myyjien komissioiden laskentaan. Se kieltämättä tarjoaa taulukon luojalle suojaa ja sitä kautta valtaa, mutta luo pahimmillaan valtavan esteen tai hidasteen läpinäkyvyydelle ja tietoon perustuvalle johtamiselle.

Tiedon systemaattiseen keruuseen, analysointiin ja jakamiseen löytyy pätevää teknologiaa, malleja ja osaamista yllin kyllin, mutta asia vaatii sitoutumista. Ihminen on sikäli luova eläin, että yksi absoluuttinen totuus voi jäädä ikuisiksi ajoiksi saavuttamatta. Päättäväinen pyrkimys sitä kohti kyllä taatusti palkitaan.

Voi olla, että seuraavien EU:n rahoituskehysneuvottelujen aikaan samat numerot kaivetaan taas esiin. Toivottavasti silloin voimme keskittyä nauttimaan poliitikkojen tarjoamasta verbaaliviihteestä ilman, että hupia täytyy keskeyttää asioiden oikeellisuuden selvittämiseksi. Ja toivottavasti yritysmaailmakin on silloin jo päässyt graalin maljan lähteille.

Kirjoittaja:

Business Intelligence Solution Executive, IBM Europe