Tulevaisuudenkestävät terveydenhoidon tietojärjestelmät

Olen viime aikoina pohtinut termiä ”future proof”. Kääntyisikö se suomeksi ”tulevaisuudenkestävä”? Käsitteenä se on aika samanlainen kuin säänkestävä. Näinä ilmastonmuutoksen aikoina esimerkiksi rakentamisen pitäisi olla paitsi sään- myös tulevaisuudenkestävää.

Jos alkaisin nyt suunnitella taloa, millaisia äärimmäisiä sääilmiöitä kuten myrskyjä, helleaaltoja, metrisiä lumikinoksia sen pitäisi kestää 15 vuoden kuluttua? Toisaalta pitäisi jotenkin huomioida myös uudet energiamuodot, ehkäpä valmius maalämpöön, varaava takka nyt ainakin. Entä pitäisikö katto suunnitella niin, että sinne on helppo asentaa aurinkopaneelit, ja huolehtia siitä, että integraatio erilaisiin verkkoihin ja tietojärjestelmiin on mahdollista? Tulenko toimimaan ylijäämäsähkön myyjänä verkossa ja miten tämä mahdollisuus pitäisi huomioida taloa suunnitellessa?

Samaa ajatusmallia voi soveltaa lempiaiheeseeni terveydenhuollon tietojärjestelmiin. Yksi suurimmista läpimurroista terveydenhuollossa tulee olemaan yksilöllinen lääketiede. Pohjimmiltaan siinä on kysymys tietopohjaisesta sairauksien ennakoinnista, diagnostiikasta ja hoidosta.

Yhdistelemällä erilaisia – ja uudenlaisia – tietoja henkilöstä saamme luotua hänelle paljon nykyistä tarkemman viiteryhmän ja sitä kautta entistä paremman käsityksen esimerkiksi hänen todennäköisyydestään sairastua tiettyihin tauteihin. Näin voidaan periaatteessa diagnosoida sairauksia ennen kuin ne edes oireilevat ja käyttää sellaisia hoitoja, jotka todennäköisesti toimivat hyvin juuri hänen tapauksessaan. Vastaavasti voidaan jättää tekemättä sellaisia asioita, jotka eivät suurella todennäköisyydellä kuitenkaan paranna juuri hänen kuntoaan tai ennustettaan. Tällaisia uudenlaisia tietolähteitä ovat esimerkiksi genomidata, muu -omiikka, omahoitoon ja ennakoivaan terveydenhoitoon liittyvät tiedot ja henkilön demografiadata.

Miten tämä sitten liittyy tulevaisuudenkestäviin tietojärjestelmiin? Samoin kuin olisi hyvä suunnitella talo kestämään ja tukemaan tulevaisuuden ilmiöitä ja asioita, olisi myös fiksua suunnitella terveydenhuollon tietojärjestelmät tukemaan sellaisia terveydenhuollon malleja jotka eivät vielä tänä päivänä juurikaan ole laajamittaisessa käytössä.

Haaste? Kyllä. Mahdotonta? Ei.

Haasteet ovat hyvästä! Mitä siis pitäisi ottaa huomioon tulevaisuudenkestävää terveydenhuollon tietojärjestelmää suunniteltaessa? Tässä joitakin näkökulmia:

1. IT-arkkitehtuurin pitäisi tukea saumattomasti sekä terveydenhuollon, sosiaalitoimen, että tieteellisen tutkimustoiminnan tavoitteita.

Mikään yksittäinen tietojärjestelmä ei pysty palvelemaan näin moninaisia tarpeita, joten on ehdottoman tärkeää panostaa riittävän avoimiin ja integroitaviin sovelluksiin, sekä huolella suunniteltuun ja toteutettuun integraatioarkkitehtuuriin.

2. Sovellusten ja datan irroittaminen toisistaan.

Niin kauan kuin data on ”lukittu” sovelluksiin, eli se on pääsääntöisesti hyödynnettävissä vain tietyn sovelluksen kautta ja ainoastaan toissijaisesti – usein työlään räätälöidyn integroinnin keinoin – muiden sovellusten käytettävissä, ei tietoja voi hyödyntää tehokkaasti ristiin eri sovellusten välillä.

3. Tiedonsiirtostandardit.

Etenkään uudentyyppisen tiedon, kuten esimerkiksi genomidatan osalta, ei standardointi luonnollisesti ole vielä valmis. Pitäisikö meidän Suomessa kehittää omia kansallisia standardeja vai pyrkiä soveltamaan globaalia kehitystä? Itse kallistuisin jälkimmäisen vaihtoehdon puoleen. Joka tapauksessa tietojärjestelmiltä tämä vaatii yhä suurempaa joustavuutta – data pitää pystyä muokkaamaan standardien edellyttämään muotoon.

4. Edistyksellisen analytiikan hyödyntäminen.

Yksilöllinen lääketiede pohjautuu pitkälti tiedon louhimiseen, mallintamiseen, ennustavaan analytiikkaan ja simulointiin. Terveydenhuollon tietojärjestelmiin pitää pystyä liittämään tällaisia ominaisuuksia, muuten yksilöllisen lääketieteen tehokas hyödyntäminen kliinisessä työssä ei ole mahdollista.

5. Päätöksenteon tukijärjestelmät.

Jotta edistyksellinen analytiikka saadaan tuotua hoitotilanteeseen, tarvitaan myös kertyvää tietoa hyödyntäviä ja eri päätösvaihtoehtoja konkretisoivia päätöksenteon tukijärjestelmiä. Tyyliin: ”Käytettävän tiedon pohjalta, todennäköisimmät diagnoosivaihtoehdot ovat a, b ja c. Jos otat vielä kokeet x, y ja z, voin esittää sinulle tarkennetun arvion tilanteesta”.

Onko tämä siis futuristista? Joiltain osin ehkä vielä vähän – mutta kaikkia edellämainittuja asioita sovelletaan maailmalla jo vähintäänkin pienimuotoisesti käytäntöön jo tänä päivänä. Nyt uudistettavien terveydenhuollon järjestelmien elinkaari on toivottavasti ainakin 10-15 vuotta ja sinä aikana yksilöllinen lääketiede tulee kehittymään niin pitkin harppauksin, että tässä esittämäni näkökulmat kattavat todennäköisesti vain pienen osan todellisesta tarpeesta.

Näin ollen, toivon hartaasti että nyt tehtävät investointisuunnitelmat tähtäävät nimen omaan tulevaisuudenkestävien tietojärjestelmien toteuttamiseen, ja ovat luonteeltaan juuri ”tulevaisuuden kestäviä”.

Kirjoittaja:

Teollisuussektorin asiakkuusjohtaja, IBM