Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa

Vanhan sananlaskun mukaan ’yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa’. Sama pätee myös tilannekuvan kanssa – yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa.

Tilannekuva tarkoittaa merkityksellistä ja usein realiaikaista tietoa jostain toiminnasta tai tapahtumasta. Tilannekuvan suurin tarve on usein poikkeustilanteissa, kuten esimerkiksi suuronnettomuuksien tai luonnonkatastrofien aikana. Tällöin on kriittistä saada kaikille asianomaisille toimijoille oikeaa tietoa nopeasti useista eri lähteistä, jotta toimintaa voidaan koordinoida oikein. Reaktiivisen toiminnan ohella tulevien tapahtuminen ennakointi on koko ajan tärkeämpää.

Suomen tilannekuva on pirstaloitunut. Eri ministeriöillä ja virastoilla on omat tilannekuvaratkaisunsa. Sama koskee myös kaupunkeja. On hyvin tyypillistä että eri laitoksilla (energia, liikenne, vesi) on omat toiminnanohjauskeskukset, joista he koordinoivat omaa toimintaansa ja näkevät realiaikaisen tilannekuvan. Nämä laitokset voivat tehdä erinomaista työtä omalla alueellaan, mutta koko kaupunkia ajatellen kyse on osaoptimoinnista. Systeemiajattelun mukaan kaupunkimme ovat tänä päivänä joukko monimutkaisia systeemejä. Yksi älykkäiden kaupunkien perusajatuksista on koordinoida eri laitosten toimintaa keskistetysti teknologian avulla, jolloin älykäs kaupunki olisi yksi ’systeemien systeemi’.

Tilannekuva on suunniteltu perinteisesti viranomaiskäyttöön, mutta myös kansalaisilla on nykyään koko ajan kasvava halu ja tarve tilannekuvaan. Esimerkiksi liikenneruuhkat voisivat vähentyä huomattavasti, jos kansalaisille olisi tarjolla helppokäyttöisiä ja realiaikaisia palveluja liikenteen tilasta. Helsingin kaupunki avasi helmikuussa avullamme rajapinnan lumiaurojen realiaikaiseen paikkatietoon. Tämä on hyvä esimerkki kasvavasta avoimen datan ilmiöstä, jossa aktiiviset kansalaiset voivat halutessaan kehittää esimerkiksi talvipyöräilysovelluksia lumiaurapaikkatietoa hyödyntäen. Toinen esimerkki on ilmanlaatutiedon rajapinnan avaaminen, jonka teki yksi aktiivinen kansalainen, kun viranomaiset eivät sitä tarjonneet.

Viime vuosina Suomea koetelleet myrskyt aiheuttivat yli sadan miljoonan euron vahinkoja ja mediaan nousi vahvasti esille kansalaisten tyytymättömyys esimerkiksi sähkökatkoista tiedottamiseen. Kansalaiset voivat olla poikkeustapauksissa myös uudenlainen tiedon tuottaja nykyteknologian avulla. Pelastus- ja energialaitoksia kiinnostaisi varmasti esimerkiksi kuvat kaatuneista puista sähkölinjojen päälle paikkatiedon kanssa. Kansalaiset voisivat myös ilmoittaa toisilleen kenellä on lähin moottorisaha tai sähköaggregaatti lainaan. Esimerkki tällaisesta toiminnasta nähtiin muutama vuosi sitten tuhkapilven aikana, jolloin tuhannet ihmiset auttoivat sosiaalisen median kautta toisiaan jakamalla kyytejä ja tarjoamalla yösijoja. Tällaista spontaania ruohonjuuritason toimintaa ei voisi yksikään viranomainen koordinoida. Tulevaisuuden tilannekuvaratkaisuissa kansalaiset ovat tärkeässä ja aktiivisessa roolissa niin tiedon käyttäjinä kuin myös tuottajina.

Tilannekuvan kehittämisestä on puhuttu Suomessa vuosia. Uskon että kaikki tahot ovat samaa mieltä yhteisen tilannekuvan tarpeellisuudesta. Miksi asia ei siis etene?

Minkä tahansa hankkeen monimutkaisuus kasvaa tyypillisesti suorassa suhteessa toimijoiden määrän kanssa. Hankkeen monimutkaisuus kasvaa entisestään selkeän koordinaattorin puuttuessa. Nykyinen lainsäädäntö on myös usein esteenä tietojen jakamiselle eri viranomaisten välillä. Poliittinen ulottuvuus tuo lisäksi yhtälöön jokerin. Kaikki nämä ovat realiteetteja tilannekuvan kehittämisen kanssa niin valtion kuin kaupunkien tasolla.

Oma ehdotukseni tilannekuvan kehittämisessä on noudattaa avoimen tiedon filosofiaa, jossa tiedon arvo voi kasvaa sitä jaettaessa. Tämä on toistamisen arvoinen lause – tiedon arvo voi kasvaa sitä jaettaessa. Lähdetään liikkeelle yhteisestä kevyestä alustasta ja laitetaan ’hattu kiertämään’, johon jokainen toimija lisää sellaisia tietoaineistoja, joiden jakamiseen ei liity ongelmia. Näistä saadaan aikaan uuden tilannekuvaratkaisun pilottijärjestelmä, joka on avoin kaikille – myös kansalaisille. Väitän että lopputulos olisi konkreettinen ja silmiä avaavaa jokaiselle toimijalle. Pidemmälle ei tässä vaiheessa kannata ratkaisua määritellä, sillä muuten asiasta keskustelu vain jatkuisi ja Suomen tilannekuva pysyisi pirstaleina.

Kirjoittaja:

Innovaatiojohtaja, IBM