​Boogie Nights - säpinää työmarkkinoilla

Vuonna 1977 brittiläinen yhtye Heatwave julkaisi menestyneimmän singlensä Boogie Nights. Kyseinen kappale valloitti diskojen tanssilattiat ympäri maailman ja moni muu yhtye teki oman cover-versionsa suositusta kappaleesta.

Samaan aikaan Suomessa elettiin poliittisesti levottomia aikoja. Hätätilahallitus oli juuri hajonnut, elettiin kolmatta vuotta nollakasvun aikaa ja teollisuus menetti hitaasti kilpailukykyään. Maailma oli tuolloin erilainen ja kriisien ratkaisuun löytyi yleensä voima, joka sai työmarkkinajärjestöt ja puolueet järjestykseen. Tuolla konsensuksen aikaansaavalla voimalla oli nimikin, se oli Kekkonen. Myös maailma oli erilainen. Pääomamarkkinat olivat tiukasti säänneltyjä, Suomella oli valta päättää omasta rahapolitiikastaan, luotonantoa säännösteltiin, valtion rooli elinkeinopoliittisena voimana oli merkittävä ja vienti Neuvostoliittoon piti Suomen teollisuutta pystyssä.

Suomi vaurastui suhteelliseen myöhään ja valtion rooli tässä oli merkittävässä asemassa. Sodanjälkeisessä maassamme tämä oli looginen jatkumo, sillä olihan sotakorvausten vaatimien teollisten ponnistelujen taustalla ollut juuri valtio. Äänestäjiin tämä ajattelutapa iskostui syvälle selkäytimeen. Suomi ei tuolloin vielä ollut integroitunut osaksi globaalia markkinataloutta, eikä sellaista ylipäätään ollut olemassa nykymittakaavaan suhteutettuna. Kehittyvien talouksien matka kansainvälisille markkinoille oli vielä pitkä.

Tällaisessa ympäristössä poliittisilla päätöksillä tulonjakoa pystyttiin säätelemään niin, että sekä työntekijät ja omistajat kokivat tulleensa kuulluiksi. Eripuraa tietysti oli, mutta siitä nyt ei ylipäätään koskaan eroon päästäkään. Valtiovalta ja työmarkkinoiden etujärjestöt sopivat suurista linjoista – ja jos tuli vaikeuksia, niin soitettiin Kekkoselle. Konsensus kuitenkin löytyi aina. Hyvinvointivaltion perusta kyettiin rakentamaan ja vallalla oli käsitys, että jos poliittista tahtoa löytyy, niin kaikki on lopulta mahdollista.

Maailma muuttui 1980- ja 1990-luvuilla Suomen kannalta merkittävästi. Rap-musiikki valtasi alaa eikä Boogie Nights vetänyt enää väkeä entiseen tapaan tanssilattioilla. Suuremmat muutokset tapahtuivat kuitenkin kansainvälisen integraation ja talouden saralla. Pääomamarkkinat vapautuivat ja globalisaatio lähti kunnolla käyntiin. Suomi liittyi osaksi Euroopan unionia ja valuuttakin vaihtui siinä matkan varrella. Päätöksentekovalta rahapolitiikan osalta siirrettiin Frankfurtiin ja moni muu asia päätettiin Brysselissä. Samaan aikaan maa lähti voimakkaaseen nousuun poikkeuksellisen syvästä lamasta. Syntyi Nokian menestystarina ja kansainvälistymisen sekä kapitalismin positiiviset vaikutukset saivat suomalaisiin uudenlaista uskoa ja itsetuntoa. Maailmaa valloitettiin UMTS-luvilla ja simpukkapuhelimilla. Tuottavuus kasvoi kovaa vauhtia, vientiteollisuus veti hyvin ja palkat nousivat. Kaikki olivat tyytyväisiä ja globalisaation raadollisempaa puolta ei tarvinnut kohdata, eikä edes pelätä.

Finanssikriisin jälkeen Suomen talouden kehityskulku on muuttunut heikoksi. Menemättä tunnettuihin ja tylsiin tilastoihin, on todettava, että maa on jäänyt kilpailussa muista jälkeen. Tuottavuuskehitys on ollut heikkoa, mikä on johtanut investointien vähenemiseen ja työttömyyden nousuun. Tilanteen korjaamiseksi on sitä vastaan saatu aikaan hyvin vähän. Kun seuraa yleistä keskustelua, niin huomaa äänestäjien ja poliittisten päättäjien elävän osittain vielä Boogie Nightsin sävelissä 1970-luvulla. Poliitikot kyllä tietävät totuuden, mutta suuri osa äänestäjistä ei sitä halua kuulla. Ikävät asiat vaativat kivuliaita päätöksiä – ja niillä ei vaaleja voiteta. Valtion rooli on myös ihan erilainen kuin 40 vuotta sitten. Valtio ei määrää talouskehitystä, palkkojen ja osinkojen välinen jako ei ole poliittisesti päätettävissä, eikä hyvinvointivaltion ylläpitäminen ole enää pelkästään poliittinen tahtokysymys. Globaali talous ei anna vanhalle kolmikannalle enää niitä toimintamahdollisuuksia, joita sillä on joskus ollut.

Tämä on tullut syksyn mittaan hyvin esille ja työntekijäjärjestöt, mandaattinsa mukaisesti, näyttävät vielä elävän Boogie Nightsin tahdeissa 1970-luvulla. Maan kuntoon saattamiseksi on taloudesta tehtävä taas kilpailukykyinen ja globaaleja investointeja houkutteleva. Pääoman tuottovaatimuksen määräytyessä kansainvälisillä markkinoilla on myös kotimaisten yritysten päästävä vastaavanlaiseen kuntoon investoijien mielenkiintoa herättääkseen. Nyt saavutaankin sitten siihen kipeimpään asiaan, jota hyvin harva äänestäjä haluaa hyväksyä. Karille ajetussa yhteiskuntasopimuksessa ei ollut kyse siitä, että löydetään 1970-lukulainen konsensus, vaan siitä, että yritysten tuloskunnon parantamiseksi työntekijöiltä joudutaan ottamaan jonkun verran pois. Asiaa edistää nyt maan hallitus. Tämä näyttää valitettavasti olevan ainoa mahdollinen tie varmistaa, että tulevilla sukupolvilla on edes jonkinlainen sosiaaliturva ja julkiset hyvinvointipalvelut.

Loppuun pitää vielä todeta, että vaikka itsenäisen rahapolitiikan puuttuminen ei helpota Suomen asemaa, niin euroa ei voi kaikkea syyttää. Euroopan unionin kaksi nopeimmin kasvavaa taloutta ovat Espanja ja Irlanti, jotka kumpikin kuuluvat euroalueeseen. Boogie Nights -kappaleessa lauletaan: ”Come on now, got to get it started”. Toivottavasti hallitus käyttää perustuslain sille antamaa toimaanpanovaltaa ja laittaa hommat käyntiin. Ensi vuodesta näyttää joka tapauksessa tulevan myrskyisä Suomen poliittisessa kentässä ja lakoilta tuskin vältytään. Tanssilattialla soi ”Got to keep on dancing, keep on dancing”, mutta kuka vie, kuka vikisee – ja kuka lähtee kesken kappaleen kokonaan lattialta? 

Kirjoittaja: Sp-Varainhoidon johtaja Petteri Vaarnanen