​​​EU:n ei pidä lähteä Trumpin provokaatioon mukaan

Protektionismi iskee suoraan tuottavuuden ytimeen

Työvoima ja pääoma ovat kaikkialla niukkoja resursseja. Niitä kannattaa käyttää ensisijaisesti aloilla, joiden tuottama arvonlisä on mahdollisimman suuri. Kehittyneissä teollisuusmaissa olisi mahdollista kohdentaa tuotantopanoksia myös matalan arvonlisän volyymituotantoon, mutta korkean koulutusasteen ansiosta niillä on suhteellinen etu vankkaa osaamista vaativilla aloilla. Kun kansantaloudet kohdentavat voimavaransa sinne, missä ovat globaalissa vertailussa ”vähiten huonoja”, jokaiselle löytyy maailmantalouden tuotantorakenteessa oma lokeronsa.

Globalisaatiossa on siis kyse työnjaosta, jonka periaatteessa pitäisi johtaa mahdollisimman tehokkaaseen resurssien käyttöön. Dynamiikan tehokkuus kuitenkin edellyttää, että sekä tuotantopanokset (pääoma, työvoima ja ideat) että lopputuotteet (tavarat ja palvelut) saavat mahdollisimman kitkatta kulkea paikasta toiseen. Donald Trumpin protektionistinen politiikka iskee suoraan tuottavuuskehityksen ytimeen ja on siksi maailmantalouden kasvulle huono uutinen.

Taistelu työpaikoista

Trumpin tuontitullit ovat oikeastaan vain viimeisin lenkki jo pidempään jatkuneessa kansainvälisessä tendenssissä, jossa erilaisia vapaakaupan esteitä on vähittäin lisätty. Ilmiön taustalla on pelko, ettei keskittyminen korkean arvonlisän toimialoihin enää synnytä länsimaissa riittävästi teollisia työpaikkoja ja siten ostovoimaisia kuluttajia. Keskeisimpiä syitä tähän ovat teollisuustuotannon automaatio sekä ”aineettoman talouden” kasvu. Edellinen vähentää työvoimaresurssien ja jälkimmäinen fyysisen pääoman tarvetta. Kun kerran tuotantopanoksista on aiempaa vähemmän niukkuutta, syntyy kiusaus houkutella omaan maahan takaisin toimialoja, jotka suhteellisen edun vuoksi ovat aiemmin siirtyneet muualle.

Taistelua työpaikoista ei kuitenkaan voi voittaa pelkästään yksittäisiä tuontitulleja asettamalla. Terästullit ehkä parantavat USA:n terästeollisuuden työllisyyttä, mutta työpaikkoja todennäköisesti häviää vielä enemmän terästä kuluttavilta teollisuudenaloilta, joiden kustannukset tuontitullien vuoksi nousevat. Näiden toimialojen kilpailukyvyn turvaamiseksi tuontirajoituksia pitäisi seuraavaksi asettaa niiden tuotteille. Protektionismista tulee siis helposti itseään toteuttava kierre.

Provosoiko Trump tarkoituksella kauppasotaa?

Ehkä juuri tämä onkin se, mitä Trump ajaa takaa. Täysimittainen kauppasota. Siinä lopulta kaikki häviävät, mutta Yhdysvallat todennäköisesti muita vähemmän. USA on valtava sisämarkkina ja myös maantieteellisesti hyvin monipuolinen alue. Sen mahdollisuudet ”omavaraisuuteen” ovat paljon paremmat kuin pienillä valtioilla. USA ei myöskään kärsi työvoiman niukentumisesta monien muiden maiden tapaan. Yhdysvalloissakin väki kyllä vanhenee mutta väestönkasvu pitää silti myös työikäisten määrän kasvussa. Saksassa, Italiassa, Japanissa ja Kiinassa työikäisten määrä voi jopa puoliintua vuosisadan loppuun mennessä.

Kauppasotaa ei kuitenkaan synny ilman toisten vastatoimia. Siksi EU:n ei kannata lähteä Trumpin provokaatioon mukaan, vaan antaa terästullien nyykähtää omaan järjettömyyteensä, kuten tapahtui viimeksi presidentti George W. Bushin valtakaudella. Koston kierre palvelisi Trumpin tarkoitusperiä ja olisi Suomellekin kylmää kyytiä.

Timo Vesala