Miksi talousennusteet menivät metsään – 3 pointtia

Suomen talouden kasvuvauhti on viimeisen vuoden aikana selvästi piristynyt ja ollut huomattavasti odotuksia rivakampaa. Julkisessa keskustelussa kasvun vahvistumista on iloittu, mutta samalla ekonomistit ovat saaneet kuulla kunniansa - miksi tätäkään käännettä ei osattu ennustaa?

Esitän seuraavassa oman vastaukseni tähän sinänsä oikeutettuun kysymykseen.

1) Satunnaiset tekijät korostuvat talouden käännepisteissä

Ennustemallit perustuvat tietoon, miten erilaiset talouden toimintaympäristön muuttujat keskimäärin selittävät talouskasvua. Nämä tunnetut tekijät selittävät kuitenkin vain osan kasvun vaihtelusta ja pelissä on aina viljalti myös satunnaisia tekijöitä. Valitettavasti talouden käännepisteissä, jolloin hyviä ennusteita eniten kaivattaisiin, satunnaisten tekijöiden merkitys usein korostuu. Lehmanin kaatuminen 2008 on tästä oiva esimerkki.

Toisinaan satunnaisten tekijöiden vaikutuksen häviäminen pääsee yllättämään. Kuluvan vuoden ennustemissejä saattaa osaltaan selittää, että monien pitkällisten stressitekijöiden (Nokia, Eurokriisi, Venäjän pakotteet) laantuminen on saanut Suomen talouden elpymään yllättävän ”normaalisti”.

2) Odotusilmapiirin muutokset luovat talouteen vaikeasti havaittavaa vipuvaikutusta

Erityinen haaste talouden ennustamiselle on, että kotitaloudet ja yritykset eivät käyttäydy ainoastaan toteutuneen kehityksen perusteella vaan myös tulevaisuuden odotuksilla on merkitystä. Odotusilmapiirin vaihtelut luovat kulutus- ja investointipäätöksiin eräänlaisen vipuvaikutuksen, jota on hankala eksaktisti arvioida.

Vuosi sitten syksyllä oli ”aistittavissa”, että positiivisten talousuutisten (Uudenkaupungin autotehdas, laivatilaukset jne.) vanavedessä odotusilmapiiri on ehkä vahvistumassa. Sitä oli ennusteissa kuitenkin vaikea huomioida, koska konkreettista näyttöä oli vielä kovin vähän. Sitten kun näyttöä alkoi kertyä, ennustevirhe oli jo tapahtunut.

3) Ennusteiden pohjatietoja korjaillaan paljon ja pitkään

Tänä vuonna ennustamista on hankaloittanut myös varsin merkittävät korjaukset toteutuneisiin BKT-lukuihin. Vielä alkuvuodesta kasvuennusteita tehtiin aivan erilaisin pohjatiedoin kuin nyt. Kesällä tarkentuneiden tilinpitolukujen valossa talouden positiivinen käänne oli jo 2016 paljon jyrkempi kuin vielä muutamaa kuukautta aiemmin tiedettiin. Vuoden 2016 BKT-kasvu tarkentui 1,4 prosentista 1,9 prosenttiin, jolloin ”lähtölava” vuodelle 2017 olikin yhtäkkiä paljon luultua korkeammalla.

Mikä lääkkeeksi?

Keskeisin ongelma on ehkä siinä, että ennusteet - ja varsinkin niiden viestintä - keskittyvät liikaa ns. perusskenaarion mukaisen kasvun raportoimiseen. ”Koviin faktoihin” nojaavan perusennusteen lisäksi voisi olla mielekästä runsassanaisemmin käsitellä myös vaihtoehtoisia skenaarioita, joiden kehityskulkuja voi hahmotella myös pehmeämpien indikaatioiden perusteella.

Säästöpankkiryhmä julkaisee tässä hengessä ensimmäisen talousennusteensa joulukuussa.

Timo Vesala
Pääekonomisti