Skip to main content

Isoja laivoja pienille purjehtijoille

Blogikirjoitus   •   Touko 01, 2016 16:10 EEST

Isoja laivoja pienille purjehtijoille

Ajattelimme, että lastemme täytyy saada kokea ihan oikea ”ruotsinlaiva” ennen kuin he muuttavat kuudeksi vuodeksi purjeveneeseen. Itse koin lapsena jääneeni paitsi jostain suuresta, kun olin jo liian vanha päästäkseni pallomereen kun ensimmäisen kerran pääsin laivalle. Tuumasta toimeen.

Olemme lähdössä kuuden vuoden mittaiselle maailmanympäripurjehdukselle kesäkuussa 2016 ja jotenkin olemme onnistuneet välttämään laivaloman ja käynnin Tukholmassa. Meri on elementtinä tuttu lapsille jo syntymästä asti ja olemme viettäneet nelisen kuukautta Välimerellä purjehtien viimeisen kolmen vuoden aikana. Suuria laivoja lapset ovat kuitenkin vain katselleet ja ihmetelleet.

Otimme asian puheeksi lasten kanssa viime syksynä ja siitä asti olemme kuulleet muistutuksia isolle laivalle menosta ainakin pari kertaa viikossa. Huhtikuun alussa pääsimme kuitenkin matkaan ja ihastus oli melkoinen kun saavuimme Helsingin Länsisatamaan. ”Tuo taitaa olla vähän isompi laiva kuin meidän purjelaiva” Kerttu 5 v. totesi kun laiva tuli näkyviin. Totta.

Haimme laivaannousukortit Matka-Vekan lippupisteestä ja jännitys nousi. Aarre 7 v. oli tehnyt salapoliisin työtä ja tutkinut laivan kuvia netistä jo jonkin aikaa. Hän osasi heti laivaan saavuttaessa tiedustella Play Station -huoneen sijaintia ja olisi varmaan mennyt sinne suoraan ellemme olisi pakottaneet häntä ensin hyttiin. Ihmetys oli suuri, kun 11. kannelle mentiin hissillä; miten laivassa voi olla hissi? Vielä suuremmaksi ihmetys muuttui kun hytissä odottivat tutut Muumi-hahmot, joista hauskin eli Haisuli löytyi piilosta roskiksen takaa lymyilemästä.

Omasta vierailusta Tukholmaan oli päässyt vierähtämään jo aika monta vuotta, jos pikaisia Arlanda-palaveri-Arlanda –tyylisiä käyntejä ei lasketa. Tyylikkyys, kansainvälisyys ja positiivinen syke näkyy kaikessa, mahtava kaupunki. Sateisen päivän aamuna päätimme skipata Junibackenin ja suunnata metrolla T-Centralenin kautta keskustan ihmeisiin. Yllätykseksi lasten toivomus päivän ohjelmaksi oli jotain ihan muuta kuin olimme odottaneet. Aarre vaati päästä museoon katsomaan egyptiläisiä muumioita. Medelhavet museossa oli meneillään Egyptiin ja Välimeren alueeseen keskittyvä näyttely, jossa ihmettelemistä riitti. Kivikirveitä, kummallisia naamioita, aitoja muumioita ja vedenalaisia kuvia Turkin rannikon paikoista, joissa olimme edellisenä kesänä purjehtineet. Lasten kiinnostus oli aitoa, kun esineet ja kuvat liittyivät paikkoihin joissa olimme käyneet. Juuri tällä lailla tulemme matkan aikana opiskelemaan. Pidetään silmät auki ja ihmetellään sitä mitä ympärillämme näemme. Ilmiöpohjaista oppimista parhaimmillaan.

Silja Symphonille palasimme hyvissä ajoin ennen lähtöä, kun isin jalat alkoivat hyytyä koko päivän jatkuneen lasten olkapäilläkuljetuksen tuloksena. Eipä hätää, helpotus oli lähellä. Ihmettely jatkui, kun pakkasimme uikkarit kassiin ja suuntasimme ylimmän kannen spa-osastolle. Siis, onko laivassa uimahalli? No, melkein. Lapset jaksoivat päivän kävelyn jälkeenkin pulikoida altaissa yli kaksi tuntia, tehdä kuperkeikkoja, ravata höyrysaunassa ja herättää hilpeyttä muissa asiakkaissa luvattomilla hypyillään ja veden roiskimisella. Oli mahtavaa seurata laivan lipumista satamasta Tukholman saaristoon porealtaasta katsellen.

Illan kruunasi grand buffet, jossa 3- ja 5- vuotiaat Martta ja Kerttu ahtoivat itsensä täyteen kalaa ja Aarre tankkasi lihapullavaraston täyteen ainakin seuraavaksi kahdeksi kuukaudeksi. Jätskiannosten tekeminen ja koristelu saivat keskittymiskyvyn herkistymään äärimmilleen ja tuloksena oli huikean näköisiä ja herkullisia taideteoksia.

Ruokailujen ja laivan tutkimisen välissä kaikki vapaa-aika käytettiin Siljalandissa piirtäen, kiipeillen, pallomeressä uiden ja tietysti pelejä pelaten. Poru meinasi tulla joka kerta kun piti lähteä pois ”paratiisista”.

Risteilyn myötä paineet kasvoivat oman veneen varustelun suhteen, kun lapset alkoivat tietysti vaatia samanlaisia virikkeitä ja palveluita omaan pikku veneeseemme. No, pitää korvata pallomeri pulahduksella Välimeren aaltoihin ja kiipeilyseinä mastoon kapuamisella.

Purjehduksen starttiin on aikaa enää vähän yli kuukausi. Oli mahtavaa, että lapset saivat kokea sen, mikä kuuluu jokaisen suomalaisen lapsen ns. kansallismuistoihin. Palaamme varmasti suuremmille laivoilla taas vuonna 2022.

Kommentit (0)

Lisää kommentti

Kommentti

Agree With Privacy Policy