Skip to main content

Sulassa sovussa

Blogikirjoitus   •   Touko 26, 2016 16:10 EEST

Tuija Brax. Kuva Tiina Eloranta.

Pääsiäislomalla sain ihastella joutsenten kevätmuuttoa Lapissa. Mökkimme kohdalla on Tornion joessa kova virtaama, jonka vuoksi edessämme aukeaa joka kevättalvi kavalkadi muuttolintuja levähtämässä joen sulassa kohdassa. Mieheni on eräopas ja luontosanontojen keräilijä. Hän laittoi minut joutsenia katsellessamme arvaamaan, mistä tulee suomen kielen sanonta ”sulassa sovussa”. En osunut oikeaan. Mietin kaiken maailman johdannaisisia sanasta sulava ja kuinka sopu sinänsä on sulavaa tai tavoiteltavaa. Oikea vastaus kuului, että keväisin kun levähdyspaikoiksi sopivia sulia on vähän, käyttävät linnut niitä sopuisasti ja säästävät reviiririitansa myöhempään aikaan, kun lääniä riittää.

Linnut siis tunnistavat, että on aikoja, jolloin riitely heikentää kaikkien osapuolten selviytymismahdollisuuksia ja vastaavasti sopu edistää jokaisen etua. Kuluneen talven jäljeltä en voinut välttyä ajatukselta, että kunpa me ihmisetkin osaisimme nähdä, milloin riitely vain pahentaa asioita tai ainakin, mikä ero on rakentavalla ja repivällä riidalla.

En ole huoleni kanssa yksin. Viime aikoina on useat tieteen, taiteen, lehdistön ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen tahot ilmaisseet huolensa, että kiihtyvä sanasota on yhteisöllemme turmioksi. Opetus- ja kulttuuriministeriö heräsi erilliseen kampanjaan vihapuhetta vastaan. Kirkon johtajat ovat muistuttaneet lähimmäisen rakkaudesta ja toisen asemaan asettumisesta. Poliisin edustajat ovat varoittaneet vihanlietsonnan kierteestä. Vaikeita aikoja läpikäyneet kokeneemmat johtajat ovat muistuttaneet niin talouselämän, työmarkkinoiden kuin puolueidenkin nykyisille johtajille, että laiha sopu on lihavaa riitaa parempi. Mielipidetiedusteluissa kansa on ilmoittanut olevansa tyytymätön niin hallituksen kuin oppositionkin toimiin uskoakseni ennen kaikkea siksi, että ilmassa on liikaa syyttelyä ja riitelyä.

Sydänyhteisö, jos kuka, tietää, että repivä riitely on sydämelle pahasta. Olen Sydänviikon kiertueella ja yhdistysten tasavuotisjuhlissa saanut vastakaikua ajatukselle, että sydänyhteisön yksi perusomisnaisuus on kunnioittaa toista, kuunnella kohteliaasti ja tulla itse aidosti kuulluksi. Kaikesta emme tietenkään ole aina samaa mieltä, ja hyvä niin. Mielipiteiden ja persoonallisuuksien mosaiikki on elämän (sallittu) suola. Mutta toista mieltä olevasta voi hyvin ajatella, että onpa jännää, että noinkin voi ajatella. Tunne oma arvosi, anna arvo toisellekin.

Ja ehkä on niinkin, että on viisaampi etsiä ratkaisuja ja kehua ratkaisuyrityksiä, kuin vain haukkua kaikkia uudistusajatuksia. Esim. nyt keskustelussa olevassa sote-uudistuksessa on monta ihan kelpoa elementtiä, jotka oikein tavoin eteenpäin vietyinä edistavät sydänpotilaiden hoitoa.

Sydänliitto päivittää kevätkokouksessaan toukokuun lopussa strategiansa. Tullemme pitämään nykyiset toimintaamme ohjaavat arvomme muuttumattomina. Ne ovat: asiantuntemus, luotettavuus, rohkeus, ihmisen kunnioittaminen ja tavoitteellisuus. Lähivuosien sydänterveystyössä tullemme painottamaan mm. ihmisten ja sydänyhteisöjen voimavaroja vahvistavia elementtejä. Mielen hyvinvointi edistää sydämen terveyttä. Ihminen joka tulee toimeen itsensä ja toisten kanssa suojaa sekä omaa sydäntään että edistää koko yhteisön terveyttä. Sydänkerhot ja muut tapaamiset ovat kuin keväiset sulat paikat linnuille, sovun ja voimien keräämisen keitaita.

Kommentit (0)

Lisää kommentti

Kommentti