Monityöurabloggaaja Mira: "Sinun ammattisi olisi kaikista helpoiten korvattavissa."

Törmäsin vähän aika sitten hyvin mielenkiintoiseen tilanteeseen ystäväni juhlissa. Keskustelimme ansioluettelosta ja sen tärkeydestä eri aloilla työpaikkahakemuksia lähetettäessä. Keskustelun pohjalta minulle entuudestaan tuntematon mies kysyi työhistoriastani sekä nykyisestä työpaikastani. Aihe oli pysynyt hyvin asiallisena siihen saakka ja keskustelun käänne sai minut hyvin hämmentyneeksi.

Kysymyksen esittänyt mies rupesi kiivaasti pätemään kuinka minun ammattini on täysin turha, kuultuaan työskenteleväni matkustamohenkilökuntana. Ammattini on hänen mukaansa helpoin korvattavissa oleva työ, jonka voisivat hoitaa robotit sekä purkka-automaatit. Hän piti minulle lähes puolen tunnin monologin siitä, kuinka vähäpätöinen ja turha ammattini on, eikä meille ole oikeasti edes tarvetta koneessa. Ja lopuksi vielä, emme tee työtä, jossa voisimme koskaan tuntea itsemme tärkeiksi. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin kertoi, ettei ole lentänyt elämässään kuin muutaman kerran.

Miehelle tuli ajan kuluessa yhä voimakkaampaa provosointia puheeseensa ja hänen tavoitteensa nähtävästi oli vain saada minut hermostumaan jostain syystä. Ehkä olin niin hämilläni koko tilanteesta, mutta pystyin pitämään ajoittain hyvin napakan suuni kiinni joka edesauttoi tilanteen laukeamista. Mies toisteli aikansa samoja lauseita millä oli aloittanutkin puhumaan kunnes ymmärsi lopettaa. Tämän jälkeen emme keskustelleet enää mistään muistakaan aiheista.

Myöhemmin mietin miehen sanoja sekä ihmisten suhtautumista ylipäätään eri ammatteihin.

Onko olemassa turhaa ja arvotonta työtä? Jos on, niin mikä sellainen työ on?

Kyllä ihan joka ikinen työ on tärkeää, pienistä puroista syntyy suuri joki. Muodostamme eri alojen välillä ketjun, joka toimii ainoastaan kun kaikki tekee oman osansa.

Esimerkkinä, jos koko siivousala menisi viikoksi lakkoon, olisi moni muu ala tämän takia ongelmissa eikä kaupungin katukuva näyttäisi enää postikortiin sopivalta. Olemme välillä niin uppoutuneita omaan työhömme, ettemme muista kuinka monelta eri yritykseltä / alalta meille on suoria tai epäsuoria vaikutuksia. Ja kuinka se pieninkin epäsuora vaikutus voi olla vitaali puuttuessaan.

Aika ajoittain näkee lehdissä tutkimuksia arvostetuimmista ja halutuimmista työpaikoista. Monelle ei tule varmasti yllätyksenä, että esim. siivooja, postinjakaja tai roskakuski ei yllä listalla kovin korkealle. Kaikki nuo ovat todella tärkeitä ammatteja, varsinkin jos miettii asiaa yhteiskunnalliselta kannalta. Silti kun verrataan työn fyysistä raskautta, pitkiä työpäiviä ja ammatin mukana tulevia vaivoja (ammattitauteja), näille ammateille kuuluva arvostus ei valitettavasti näy tarpeeksi palkassa.

Sanoi tutkimukset tai tuntemattomat ihmiset mitä tahansa, kuuluisi kaikilla ammateilla olla yksi yhteinen viiva, jossa kaikki ovat samassa arvossa. Tietämättömyydestä johtuvat ennakkoluulot ja tuomitseminen kuluttaa turhaan eikä sillä saavuta mitään muuta kuin pahan mielen jollekin.

Voimme itse myötävaikuttaa ihmisten suhtautumiseen meitä ja työtämme kohtaan alasta riippumatta. Kun annamme ammattiylpeyden ja halun työtä kohtaan näkyä, näkyy se ulospäin sekä vaikuttaa positiivisesti työpanokseen.

Siitäkin huolimatta voi tulla hyvinkin erikoisia tilanteita vastaan, niin kuin minulle tuli kun sain ryöpyn ammattivihaa niskaani. En voi kieltää, etteikö siitä olisi tullut hetkellisesti paha mieli, mutta selätin sen vanhemmalta kolleegalta saadulla vinkillä. ”Tilanteet joissa et voi tehdä mitään, etkä ole tehnyt mitään väärää ja voit vain kuunnella kun paha olo puretaan sinuun, hymyile ja mieti mielessäsi: ”Onneksi minun ei tarvitse herätä sinun vierestäsi.” Mahdottomiin tilanteisiin sopiva ajatus, mikä itselläni ainakin toimi.

Mira Vanhanen

Matkailualalta valmistunut, ravintola-alaan rakastunut ja nykyisin lentoemäntänä työskentelevä monityöurabloggari.