Monityöurabloggaaja Mira: Välillä saa olla ansaitusti saamaton

Starttasin viikko sitten elämäni ensimmäisen palkallisen täyspitkän kesäloman. Muutaman vapaapäivän ansiosta lomani alla sain huikeat viisi viikkoa lomaa. Loma tuli ehdottomasti tarpeeseen, kevät on ollut itselleni aikamoisen stressaava ja aika ajoin olo on ollut kovin voimaton. Tähän varmasti vaikuttaa talviloman puuttuminen, joka ei vielä viime talvena ehtinyt itselleni kertymään.

Tuon lisäksi omaa normaalia arkea hajottavia stressipesäkkeitäni ovat olleet makuuhuoneen vesivahinko (ja se loputtoman remontin keskellä eläminen), hajonnut jääkaappi ja kiukutteleva auto (mistä tunnetusti koituu aina iso lasku). Näiden lisäksi tietysti kaikki juhlat ja tilaisuudet minne on ollut harvinaisen hankalaa saada järjestettyä vapaata tänä keväänä.

Kaikilla meillä on varmasti näitä hetkiä kun tekemistä ja muuttujia tulee nopeammin kuin pystyisi ottamaan vastaan ja itse olen tietoisesti yrittänyt silloin pysähtyä ja miettiä olisiko olemassa helpottavia ratkaisuja.

Tällä kertaa päädyin ratkaisuun, jossa (ehkä hieman pitkin hampain) karsin suurimman osan kesälomasuunnitelmistani ja päätin nauttia kotona olosta ja edetä lomapäivä kerrallaan ilman suurempia visioita tai minuuttiaikatauluja.

Pääsin tähän mielestäni oikein mukavasti sukeltamaan sisään ja ensimmäiset päivät vain nukuin... En edes tiennyt, että ihminen voi nukkua niin paljon vuorokaudessa, vielä useamman peräkkäin! Tänä aamuna kun heräsin ja totesin viikon jo lomastani kuluneen, käänsivät aivoni kärrynpyörän ja totesivat ettei tekemättömyys ole yhtään hyvä asia. Minulle tuli erittäin laiska ja saamaton olo, kuin olisin tuhlannut viikon tekemättömyyteen.

Jossain edelleen järki sanoo, että tuo tekemätön ja levätty aika oli enemmän kuin tarpeellista. Mutta kaikkea kun ei voi järjellä selittää ja itseltään on paha mennä omia tunteita kieltämään.

Olen pitänyt itseäni aina hyvin itsetietoisena ja luullut tiedostavani hyvin omat vahvuudet ja heikkoudet, mutta tämä aamu sai minut pohtimaan toista. Olen aina ollut kovin tekevä ja liikkuva persoona, mutta en ikinä osannut ajatella, että paikalleenjääminen tuottaisi minulle henkistä morkkista tai kahteen suuntaan repiviä ajatuksia onko ok vain olla vai ei.

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin me kaikki rupeamme tiedostamaan omat akilleen käntapäämme sekä ne asiat, joissa on kasvettavaa ja työstettävää. Tämä on hyvä, koska aika ei pysähdy eikä meidänkään tulisi jumahtaa paikallemme vaan puskea koko ajan eteenpäin vaikka osa muutoksista tapahtuisikin hyvin pienin askelin.

Itselläni varmasti riittää (muun muassa) tekemistä siinä, kun opettelen vain olemaan ja luopumaan ajatuksesta, että kaiken pitäisi olla valmista heti, mieluummin jopa hetken ennen sitä. Meitä on varmasti monia, joille sohvalla makaaminen ja television katsominen tuottaa ongelmaa kun takaraivossa jyskyttää täysi pyykkikori, likaiset astiat tiskipöydällä tai tekemätön päivän juoksulenkki. Saati sitten työt, varsinkin loman aikana.

Itse pyrin lomani aikana tosissaan hokemaan mantraa ja harjoittelemaan ahkerasti lekottelua ja saamattomuutta. Ladata akkuja, kuunnella kehoani ja tähdätä stressittömään sekä levolliseen mieleen lomani lopussa. Haastakaa myös itsenne rentoutumaan ja karttamaan ylisuunnittelua, omasit sitten askareissasi pienen tai suuren kierroslukumittarin.

Vietättehän huikean ja kiireettömän kesän. 😊

Mira Vanhanen

Matkailualalta valmistunut, ravintola-alaan rakastunut ja nykyisin lentoemäntänä työskentelevä monityöurabloggari.