Huolena hoitovelka, ratkaisussa mukana digitaaliset palvelut

Hoitovelan purkamisessa keskeistä ei ole se, kuka palvelun tuottaa ja missä ajassa, vaan että hoito on laadukasta, terveyshyötyjä tuottavaa ja kustannuksiltaan tehokasta. Digipalveluilla on osansa tässä kokonaisuudessa. Palvelujen kehittämisen tulee tapahtua osana hoitoketjua, tavoitteena vahvistaa samalla asiakkaan sitoutumista.

Lähes kolmanneksella ihmisistä on jäänyt terveydenhuoltoon liittyviä tapaamisia väliin koronaepidemian vuoksi, mikä on lisännyt mittavasti hoitovelkaa. Kestävä terveydenhuolto -hankkeen 10.11.2020 aamiaistilaisuuden ensimmäisessä keskustelussa kansanedustaja Mia Laiho (kok.), THL:n johtava asiantuntija Vesa Jormanainen ja Suomen lääkäriliiton johtaja Heikki Pärnänen keskustelivat hoitovelan purkamisen keinoista sekä palveluntuotannon vaihtoehdoista.

Puhujat olivat yksimielisiä siitä, että hoitotakuun pituuden pitäisi riippua tarvittavasta palvelusta.

Mia Laihon mielestä voisi olla järkevää lyhentää hoitotakuuta. Hänen mielestään kannattaa tarkastella erityisesti tiettyjä erikoisaloja kuten mielenterveysongelmia ja syöpätauteja, jotka saattavat haitata arjessa selviytymistä.

”Ihmisten on tärkeää tietää, milloin hoito alkaa. Epätietoisuus hoitoon pääsystä aiheuttaa potilaille ahdistusta. Digitaaliset etäpalvelut ovat yksi osa kokonaisuutta, jolla hoitoon pääsyä voidaan sujuvoittaa. Vaikka näihin palveluihin kuluu resursseja, myös hoitojonot maksavat. Pitäisi ajatella kokonaiskustannuksia ennemmin kuin kunkin sektorin kustannuksia”, Laiho totesi.

”Lyhempi hoitotakuuaika lyhentäisi työkyvyttömyysaikoja. On järjetöntä, että potilas käyttää koko vuoden sairauspäivärahakauden hoitoon pääsyä odottaessaan”, sanoi Heikki Pärnänen.

Keskustelijat puntaroivat myös hoitovelan purkamisen keinoja. Vesa Jormanainen totesi, että terveydenhuollossa pitäisi panostaa nykyistä enemmän toimenpiteisiin, jotka lisäävät hoidon vaikuttavuutta, ei vain hoidon määrää. Hän ei haluaisi liikkua suuntaan, jossa tarjonta alkaa ohjata kysyntää.

”Muitakin vaihtoehtoja on kuin kustannusten kasvattaminen, esimerkiksi oman toiminnan tehostaminen”, hän huomautti.

Mia Laiho toi esiin, että julkisella puolella palvelujen lisääminen lisätyön kautta tuo nopeasti mukanaan henkilöstön kuormitusongelman. Palveluseteleissä on hyvää se, että niillä voidaan ostaa yksityiseltä puolelta juuri tarvittava määrä palvelua. Suun terveydenhoidossa käyttökelpoinen tapa purkaa jonoja ilman hallinnollista taakkaa julkiselle puolelle olisi Kela-korvauksen määräaikainen nostaminen. Laiho toivoikin monien eri mallien ottamista käyttöön, tarpeista riippuen.

Hän muistutti myös, että ilman valtion lisärahoitusta asiassa ei päästä eteenpäin. Lisäksi hän peräänkuulutti kattavien valtakunnallisten hoitorekistereiden rakentamista, jotta nähdään, miten tasapuolisesti eri puolilla Suomea saadaan hoitoa.

Olemassa oleva osaaminen ratkaisee

Lääkäriliiton näkemys on, että terveyspalvelujen tuottamisvastuuta ja julkisen ja yksityisen roolia kannattaa pohtia tarkoituksenmukaisuuden pohjalta. Keskeiset palvelut, kuten ympärivuorokautiset päivystyspalvelut, ovat osaamis- ja kustannusintensiivisiä ja tarvitsevat paljon muuta toimintaa ympärilleen, joten on järkevää, että ne tuottaa julkinen sektori.

”Perustason palveluissa ja lähipalveluissa yksityisen palvelutuotannon rooli voi olla merkittäväkin, kuten sosiaalipuolella on jo nyt”, Heikki Pärnänen sanoi.

Vesa Jormanainen mainitsi esimerkkinä hyvästä kysynnän hallinnasta DigiFinlandin sähköiset oirearviot, joita on käytetty koronaepidemian aikana jo puolitoista miljoonaa kertaa. Palvelun avulla vältetään se, että sairaat henkilöt lähtevät yleiseen vastaanottoon ja tartuttavat muita.

Digitaalinen palvelu toimii, kun asiakas kokee sen ystäväksi

Digitaalisten palveluiden mahdollisuuksista terveydenhuollossa keskustelivat aamun toisessa keskustelussa Accenturen terveys- ja julkisista palveluista vastaava johtaja Marko Rauhala, Helsingin kaupungin apulaispormestari Sanna Vesikansa sekä Reumaliiton järjestötoimen johtaja Ulla Rantanen.

Jotta asiakkailla olisi kannustin käyttää digitaalisia palveluita, pitäisi Marko Rauhalan mukaan palveluiden tuotteistamisessa kiinnittää huomiota kolmeen asiaan: palvelun pitäisi olla usein käytetty, rikas sisällöltään ja parantaa asiakassuhdetta eli sitouttaa ihmistä.

”Ideaalitilanteessa digipalvelujen kautta syntyy hoitoketjuja. Ihmisen pitäisi nähdä kokonaisnäkymä omasta kliinisestä datastaan, eikä vain yhtä asiaa, kuten laboratoriotulosta. Näin henkilö pystyy hahmottamaan kokonaistilanteensa ja saamaan siihen kokonaisvaltaisesti apua. Kun syntyy tunne, että palvelu on ystävä ja saan henkilökohtaista apua, on digipalvelu onnistunut”, Rauhala summasi.

Ulla Rantanen kertoi tunnistavansa työssään Reumaliitossa suuren ryhmän ihmisiä, joille digipalveluiden maailma on vieras. Laitteet, yhteydet ja etenkin osaaminen muodostuvat käytön esteeksi. Monilla heistä on paljon terveydenhuollon käyntejä ja he voisivat hyötyä merkittävästi näistä palveluista, mutta käyttöönotto vaatii paljon resursseja ja opastusta.

Sanna Vesikansan mukaan Helsingin kaupungilla digipalvelut ovat osa palveluketjun kehittämistä. Koronaepidemian myötä omaolo-oirearviot ovat kolmin–nelinkertaistaneet ihmisten digipalveluiden käytön. Myös kahdenväliset kohtaamiset digitaalisissa kanavissa ovat saavuttamassa 100 000 käyntiä tänä vuonna. Moni on jopa kokenut, että digipalvelujen käyttö on paljon helpompaa kuin vaikkapa jonottaminen koronapuhelimeen tai takaisinsoiton odottaminen.

”Erityisen mittavia hyötyjä kuitenkin saavutamme, jos pystymme tietoja yhdistämällä tunnistamaan riskejä ja auttamaan niitä, jotka jäisivät muuten palveluiden ulkopuolelle”, Vesikansa kertoi.

Luottamus syntyy onnistumisten kautta

”Luottamus digitaalisia palveluja kohtaan syntyy, kun palvelut tulevat tutuiksi, niitä käyttäessä syntyy onnistumisen tunteita ja saadaan apua omaan arkeen”, summasi Rantanen.

Rauhala sanoi uskovansa, että hiljattain tapahtunut tietomurto herättää ihmiset miettimään tietoturvaa. Siitä huolimatta luottamus digitaalisia palveluita kohtaan palautuu ja tulee kasvamaan – viime kädessä digimaailman palvelut ovat turvallisempia kuin fyysisen maailman.

Sanna Vesikansa muistutti, että digipalvelujen tuottajien ja kehittäjien tulee huomioida, että kaikki palvelujen käyttäjät eivät ole diginatiiveja. Tietoturvaa ja käytettävyyttä pitää kehittää rinta rinnan.

Lopuksi ideoitiin vielä keinoja tuoda digipalveluita nopeasti käyttöön. Terveydenhuollon ammattilaisten roolia digipalveluiden käyttöönotossa pidettiin keskeisenä, sillä suomalainen potilas luottaa vahvasti hoitohenkilökuntaan ja hoitajan tuki auttaisi sitoutumaan palvelun käyttöön. Esimerkki tästä voisi olla kiertävä it-terveydenhoitaja, joka kävisi asiakkaan kanssa palvelun läpi. Kasvupotentiaalia löytyy myös lisäämällä digipalveluita satunnaiseen palvelutarpeeseen työssä käyville aikuisille, jotka haluavat hoitaa asiansa nopeasti. Volyymia voidaan kasvattaa muun muassa robotiikkaa ja chatteja hyödyntämällä.

FI-ABBV-200095/12.2020