Uutinen -
Tietoa EGFR-testistä
Noin 10–15 prosentilla, kaikista ei-pienisoluista keuhkosyöpää sairastavista, syöpäsolussa on mutaatio, jonka takia kasvain kasvaa nopeasti ja syöpä leviää. EGFR-mutaatio on yleisempi naisilla, tupakoimattomilla ja potilailla, joilla on adenokarsinooma. Se on myös yleisempi aasialaista alkuperää olevilla keuhkosypää sairastavilla potilailla. EGFR-mutaation löytymisen jälkeen voidaan hoito räätälöidä ei-pienisoluista keuhkosyöpää sairastaville paremmin.
EGFR (epidermaalinen kasvutekijäreseptori) on proteiini, jota esiintyy epätavallisen suurina pitoisuuksina tiettyjen syöpäsolujen pinnalla. EGFR osallistuu moniin kasvaimen kasvuun liittyviin prosesseihin ja vaikuttaa myös syövän leviämiseen. Levinneen syövän ennuste on huono.
EGFR-mutaatiotestillä pystytään selvittämään, onko keuhkosyöpäpotilaan kasvaimessa EGFR-mutaatio. Mikäli tämä mutaatio löytyy, voi lääkäri valita juuri tähän syöpätyyppiin tarkoitetun hoitomuodon.
Kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet potilaiden, joilla on EGFR-mutaatio, hyötyvän merkittävästi enemmän gefitinibihoidosta (Iressa), joka kuuluu niin sanottuihin tyrosiinikinaasin estäjiin. Se johtuu gefitinibin kyvystä estää tyrosiinikinaasiproteiinin toiminta syöpäsolussa, mikä puolestaan estää kasvaimen kasvun ja leviämisen. Gefitinibi on ensimmäinen täsmälääke, joka on hyväksytty käytettäväksi ensilinjan hoitomuotona ei-pienisoluista keuhkosyöpää sairastaville potilaille. Valmiste on ollut 1.5.2011 alkaen erityiskorvattava.
Ne potilaat, joilla ei ole kyseistä mutaatiota, hyötyvät perinteisestä solunsalpaajahoidosta.
IPASS-tutkimus osoitti, että gefitinibillä hoidetut ei-pienisoluista keuhkosyöpää sairastavat ja EGFR-mutaation omaavat potilaat elivät pidempään taudin etenemättä verrattuna niihin, jotka hoidettiin perinteisillä solunsalpaajilla.1 Lisäksi gefitinibillä hoidetut potilaat kokivat elämänlaatunsa parantuneen ja oireiden helpottuneen verrattuna perinteistä hoitoa saaneisiin.2
Testi diagnoosin yhteydessä
Diagnoosin yhteydessä tehtävän testin avulla lääkäri voi selvittää, onko potilaalla EGFR-mutaatio. Testejä tehdään Suomessa keskitetysti Helsingissä HUSLAB:ssa. Piakkoin myös Tampereen yliopistollinen keskussairaala aloittaa testien analysoinnin. Potilaille, joilla todetaan EGFR-mutaatio, voidaan räätälöidä yksilöllinen hoito.
Ruotsin sosiaalihallitus on laatinut alustavan kansallisen suosituksen EGFR-mutaatiotestin käytöstä kesäkuussa 2010. Sen mukaan potilaille, joilla on todettu ei-pienisoluinen keuhkosyöpä ja joiden syöpähoitoa ei ole vielä aloitettu, voidaan tarjota EGFR-mutaatiotestiä. Testin etuna on, että se voi ohjata tyrosiinikinaasinestäjähoidon valintaan, mikä on potilaan kannalta edullista erityisesti levinneen ei-pienisoluisen keuhkosyövän hoitona.3 Suomessa viranomaiset eivät toistaiseksi ole tehneet vastaavaa linjausta. Käypä hoito -suositus on vuodelta 2008.
Luotettavinta testimenetelmää kutsutaan DNA-sekvensoinniksi. Sen avulla voidaan analysoida niitä osia geenin perimästä, jossa EGFR-mutaatio esiintyy.
Toinen testimenetelmä on nimeltään FISH (fluorescent in situ hybridization), jolla voidaan osoittaa EGFR-mutaation ilmeneminen syöpäsolussa. Jotkin tutkimukset ovat antaneet ristiriitaisia tuloksia siitä, miten hyvin tällä testausmenetelmällä voidaan ennustaa tyrosiinikinaasinestäjähoidon teho.
EGFR-testissä patologi tutkii kasvaimesta otetun kudosnäytteen. Näyte otetaan yleensä diagnoosin yhteydessä. Kudosnäyte voidaan ottaa ohutneulanäytteenä tai endoskopia-laitteella.
Jos potilaalla on EGFR-mutaatio, voidaan häntä hoitaa gefitinibillä. On tärkeää, että EGFR-mutaatiotesti tehdään diagnoosin yhteydessä, jolloin potilaan on mahdollista saada hänelle parhaiten sopiva hoito alusta lähtien. Testin avulla voidaan myös selvittää, minkä tyyppistä keuhkosyöpää potilas sairastaa.
Lisätietoja:
Medical Science Liaison Oncology Monika Ekblom, AstraZeneca Oy, puh. 040 3301 555
Gefitinibi taustatiedote
Tietoa keuhkosyövästä
Iressa valmisteyhteenvetolyhennelmä
Viitteet:
1) Mok T et al. N Eng J Med, 2009 361: 947-957
2) Thongprasert S et al. Presenterad vid IASLC-ESMO möte, april 2010
3) Socialstyrelsen, Nationella riktlinjer för lungcancervård 2010, preliminär version
