Kansainvälinen valuuttajärjestelmä vuonna 2030: Kolme skenaariota

World Economic Forumin (WEF) yhteistyössä asiantuntijaorganisaatio Deloitten kanssa toteuttama tuore raportti esittelee kolme skenaariota kansainvälisen rahajärjestelmän kehitykselle vuoteen 2030 mennessä. Arviot pohjautuvat mahdollisiin politiikkavalintoihin maailman kolmella päävaluutta-alueella (euro, dollari, juan).                                                                                          

Euroopan velkakriisin leviämisellä voi olla laajoja vaikutuksia ympäri maailmaa. Euro, Dollar, Yuan Uncertainties: Scenarios on the Future of the International Monetary System -raportin mukaan kansainvälinen valuuttatasapaino on vaarassa maailman päävaluuttojen tulevaan asemaan liittyvästä epävarmuudesta johtuen. Poliittiset valinnat eri valuutta-alueilla voivat muuttaa radikaalisti globaalin kaupan ja pääoman liikkuvuuden malleja.

“On selvää, että nykyisen dollaripohjaisen kansainvälisen valuuttajärjestelmän on kehityttävä”, sanoo Suomen Deloitten pankki-, rahoitus- ja vakuutusalojen palveluista vastaava partneri Petri Heinonen. “Laajalle levinnyt näkemys on, että maailmassa liikutaan kohti moninapaista – euroon, dollariin ja juaniin perustuvaa – valuuttajärjestelmää, mutta jokaisella näistä valuutta-alueista on merkittävää tarvetta sisäisille mukautustoimille, jotka rajoittavat niiden tulevaa kansainvälistä roolia.”

Euroalueella haasteena on heikko hallintorakenne, Yhdysvallat kamppailee vaikean finanssitilanteen kanssa, ja Kiinassa on ratkaistava rahoitusjärjestelmässä olevia heikkouksia, jos juanin halutaan nousevan kansainvälisesti merkittävään asemaan. Raportissa esitetään kolme todennäköistä, erilaista skenaariota kansainvälisen rahajärjestelmän kehitykselle:

1. Paluu regionalismiin: Tässä skenaariossa Euroalueen ja Yhdysvaltain finanssihaasteet jäävät huomiotta ja päättäjät kääntävät katseensa rajojen sisäpuolelle; hidastuva globaali kasvu ja vientituotteiden vähenevä kysyntä tekevät Kiinan kasvumallin sopeuttamisesta yhä vaikeampaa, mikä johtaa taloudellisten uudistusten pysähtymiseen; kaupan ja rahoituksen virrat vähenevät globaalilla tasolla kun maat keskittyvät enemmän alueelliseen talousyhteistyöhön.
2. G2-tasapainotus: Skenaario pohjautuu Euroopan rahaliiton asteittaiseen hajoamiseen poliittisen umpikujan ja jumittuvan kasvun seurauksena; asteittaiseen epätasapainon hellittämiseen G2-maiden (Yhdysvallat ja Kiina) välillä; ja kasvaviin paineisiin, joita USA:n jatkuva korkea kulutus sekä Kiinan kasvava kuluttajapohja asettavat luonnonresursseille.
3. Kaksinapaisen maailman yhteensovittaminen: Kolmannen skenaarion mukaan Euroopan uudistaessa onnistuneesti taloudellisen hallintojärjestelmänsä ja kehittyessä finanssiunioniksi, markkinat kääntävät huomionsa USA:n kestämättömään finanssitilanteeseen. Vahvan kasvun rohkaisemana Kiina edistää aktiivisesti renminbin (RMB) käyttöä kehittyvien markkinoiden keskinäisessä kaupassa, minkä tuloksena syntyy RMB-pohjainen vaihtoehtoinen rahajärjestelmä. Haasteeksi nousee kaksinapaisen maailman sovittaminen yhteen.

“Valuuttaepävarmuudet ovat yrityksissä kasvava reaalitalouden huolenaihe, koska maailmankaupan ja pääomavirtojen globaali integraatio on ollut nopeaa viime vuosikymmeninä. Tämä on tehnyt maailmantalouden eri osien linkeistä yhä keskeisempiä globaalille vauraudelle. Samanaikaisesti se on tehnyt maailman valuuttajärjestelmästä sekä sen keskeisinä tukipilareina toimivista valuutoista haavoittuvampia”, toteaa WEF:n Kristel Van der Elst.

Lisätietoja:
Petri Heinonen
Partner, pankki-, vakuutus- ja rahoitusala, Deloitte
puh. 020 755 5460
petri.heinonen(a)deloitte.fi