Tiedätkö kuinka korkea on organisaatiosi AQ?

Big Data -keskustelun myötä informaatio on nostettu uudeksi luonnonvaraksi perinteisten ihmiskunnan menestystekijöiden, kuten öljyn rinnalle. Rinnastus sinällään on varmastikin käypä: lienee selvää, että meitä ympäröivä, jatkuvasti kasvava tiedon valtameri kätkee sisäänsä paljon aarteita. Näillä voidaan luoda uusia liiketoimintamalleja, romuttaa vanhoja ja mahdollistaa yhteiskunnan toimiminen huomattavasti nykyistä älykkäämmin.

Toisaalta voidaan kysyä, ovatko kykymme hyödyntää ja tutkia tätä uutta valtamertä kasvaneet edes likimain samoissa määrin kuin olemassa olevat mahdollisuudet? Luommeko itseasiassa koko ajan valtavaa potentiaalia, jonka annamme valua hukkaan? Onko edes realistista odottaa, että organisaatio, joka käyttää suuren osan ajastaan yksinkertaisten, usein toiminnanohjausjärjestelmien tuottamien transaktioiden muokkaamiseen ja jalostamiseen, yhtäkkiä muuttuisi tiedon löytöretkeilijäksi, joka kykenisi tunnistamaan ja hyödyntämään eteen tulevia, kokonaan uudenlaisia tietolähteitä ja –sisältöjä?

Big Data -keskustelun loisteessa on helppo sokaistua tarjolla olevista mahdollisuuksista ja visioista. Samalla voi unohtua omat kyvyt tavoitella ja saavuttaa niitä. Salatieteestä ei tiedon hyödyntämisessäkään ole kuitenkaan kyse. Kuten niin monesti ennenkin, kyseessä on ratkaistavissa oleva asia, joka vaatii kylläkin paljon kovaa, systemaattista työtä.

Mistä lähteä liikkeelle? Hyvä lähtökohta voisi olla esittää organisaation sisällä kysymys: kuinka korkea AQ meillä on? Siinä missä IQ tarkoittaa älykkyysosamäärää (Intelligence Quontinent), AQ:lla tarkoitetaan analyyttistä osamääräämme (Analytic Quontinent). Sitä voisi mitata yksinkertaisella matemaattisella suhteella:

Realisoitu tiedon hyöty
––––––––––––––––––
Tiedon potentiaali

Tätä on luonnollisesti vaikea laskea täysin absoluuttisesti, mutta suuntaa antavan idean saa varmasti. Vaikka jakajana käytetään vain nyt hallussa olevaa tietoa, saavutettavissa olevan sijaan, jää luku usein kovin matalaksi. Asian tiimoilta käymissäni kymmenissä keskusteluissa asiakkaat usein kokevat AQ:nsa varsin alhaiseksi, samalla kun pitävät kykyä hyödyntää tietoa keskeisenä tulevaisuuden menestystekijänä ja välttämättömänä kehityksen kohteena.

Kuinka nostaa organisaation analyyttistä osamäärää? Mitä korkeamman AQ:n omaavat tekevät toisin? Asiasta riittää varmasti pohdittavaa usempaankin kirjoitukseen, mutta aloitetaan yhdestä keskeisimmistä teemoista. Korkean AQ:n omaavat organisaatiot eivät vain istu ja odota eri puolilla organisaatiota tapahtuvien tiedollajohtamspyrkimysten vievän päämäärään. Sen sijaan ne sisäistävät, että asian edistäminen vaati työtä; ennen kaikkea keskittymistä, fokusta, ja investointeja.

Hyvin suurella todennäköisyydellä analyyttisen kyvykkyyden ja tiedolla johtamisen edistäminen vaatii jonkintasoista organisatorista investointia. Osaamiskeskittymä, jossa ymmärrys liiketoiminnasta, sen tarpeista ja tavoitteista yhdistyy ymmärrykseen informationhallinnan ja analytiikan nykyisistä kyvykkyyksistä on välttämätön mikäli halutaan oikeasti tulla hyväksi analyttiseksi organisaatioksi.

Koen huolestuttavana kehityksen, jossa IT ja CIO asetetaan infrastruktuuritoimittajan asemaan tuottamaan ikäänkuin uutta ‘IT-perusteollisuutta’, samalla kun heidät riisutaan aseista kilpailuetua tuottavien tietotekniikkamahdollisuuksien edistäjänä. On väärin jättää tiedon hyödyntäminen yksinomaan liiketoiminnan harteille. Erityisesti tämä on haitaksi perinteisillä toimialoilla, joissa kykyä ymmärtää teknologiakehitystä ja sen tuomia mahdollisuuksia ei millään voida ylläpitää kaikissa liiketoiminnoissa.

Kasvu analyyttiseksi, ympäröivää tietoa hyödyntäväksi organisaatioksi alkaa oman AQ:n sisäistämisestä. Yrityksen tulee päättää, onko nykyinen tiedon hyödyntäminen riittävällä tasolla, ja asia organisaatiolle todella tärkeä. Ja jos on, kuinka paljon kehittymiseen tulisi satsata? Näin päästään liikkeelle. Entäs sen sitten? Palaan seuraaviin askeleisiin lähiaikoina.

Kirjoittaja:

Juha Teljo

Business Intelligence Solution Executive, IBM Europe