Antioksidantit tekevät elämisen mahdolliseksi!

Tarvitsemme happea elääksemme, mutta kun elimistömme kuluttaa sitä, muodostuu haitallisia happiradikaaleja – samaan tapaan kuin auton pakokaasupäästöt. Tämä sama prosessi tapahtuu esimerkiksi kun naula ruostuu tai omena tummenee. Ilman antioksidanttien suojaavaa ominaisuutta hengittämämme happi on meille haitallista.

Antioksidantit ovat kehon luonnollinen puolustus reaktiivisia happiyhdisteitä, kuten vapaita radikaaleja, vastaan. Antioksidantit toimivat siten, että ne pystyvät estämämään reaktiivisten happiyhdisteiden ylijäämästä johtuvia vahinkoja: tekemään reaktiiviset happiyhdisteet toimintakyvyttömiksi ja korjaamaaan niiden tekemiä soluvaurioita.

Haitallisia happiyhdisteitä muodostuu aina suurempi määrä silloin, kun keho joutuu alttiiksi erilaisiin siihen kohdistuviin rasituksiin. Tällaisia rasituksia voivat muun muassa olla stressi, auringonvalo, tupakointi, ylipaino, ilmansaasteet, epäterveellinen ruoka ja kova harjoittelu.

Elimistössä tapahtuu jatkuvasti suuri määrä hapetusreaktioita osana normaalia aineenvaihduntaa. Vaikka nämä reaktiot ovat välttämättömiä elimistön toiminnalle, ne muodostavat elimistön rakenteita kuluttavan tekijän, jota kutsutaan oksidatiiviseksi stressiksi. Antioksidantit suojaavat elimistöä oksidatiivisen stressin liiallisilta vaikutuksilta ja edistävät siten terveyttä. Osa oksidatiivisista reaktioista on kuitenkin myös tarpeellisia esim. infektioiden torjunnan kannalta, ja siksi antioksidanttien tarkoituksena ei ole poistaa happiradikaaleja elimistöstä kokonaan, vaan ainoastaan pitää niiden määrä kohtuullisella tasolla. Elimistön antioksidantit koostuvat ravinnon mukana saatavista antioksidatiivisista yhdisteistä, sekä elimistön itse tuottamista entsyymeistä ja vastaavalla tavalla toimivista molekyyleistä. Järjestelmien eri osat toimivat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, ja siksi oikea tasapaino eri antioksidanttien välillä on olennaista järjestelmän optimaalisen toiminnan kannalta. Oksidatiivinen stressi vaikuttaa vahvasti mm. ikääntymiseen liittyvissä muutoksissa elimistössä, ja antioksidanteilla onkin myös tässä keskeinen osa.

Elimistö tuottaa joitakin antioksidantteja itse, loput on saatava ruokavaliosta. Kehossa on luonnostaan antioksidantteja ja niiden määrä lisääntyy entisestään, kun syömme esimerkiksi hedelmiä ja vihanneksia. Antioksidantteja on runsaasti marjoissa, hedelmissä, vihanneksissa ja mausteissa.

C- ja E-vitamiinit ovat tärkeitä antioksidantteja

C-vitamiin ja E-vitamiini ovat vitamiineja, jotka lisäksi toimivat antioksidantteina.

Askorbiinihappo eli C-vitamiini on vesiliukoinen yhdiste, joka toimii, muiden tehtäviensä ohella, antioksidanttina elimistössä. Tärkeitä lähteitä ovat sitrushedelmät (mm. appelsiinit, sitruunat), parsakaali, vihreät lehtivihannekset, peruna, mansikat, raaka kaali ja tomaatit. C-vitamiini on tärkeä raudan imeytymiselle ja se edistää normaalia vastustuskykyä, sekä energia-aineenvaihduntaa. C-vitamiinin puutos saattaa mm. johtaa herkästi verta vuotaviin ikeniin ja vastustuskyvyn heikkenemiseen.

Ruoka-aineiden C-vitamiinipitoisuus saattaa muuttua ruoan valmistuksen ja säilömisen yhteydessä. Siksi onkin hyvä syödä tuoreita hedelmiä ja vihanneksia päivittäin. Ellei niitä saa riittävästi, saattaa olla hyvä käyttää ravintolisää päivittäisen ravinnon lisäksi.

Tokoferoli eli E-vitamiini on rasvaliukoinen ja suojaa soluja hapettumisstressiltä. E-vitamiinin lähteitä ovat muun muassa vehnänalkiot, pähkinät, siemenet, kokojyvät, vihreät lehtivihannekset ja kasviöljyt. E-vitamiinin tärkein tehtävä on suojata solukalvoa. Se toimii kehossa antioksidanttina yhteistoiminnassa muiden antioksidanttien, kuten esimerkiksi C-vitamiinin kanssa.

Lähteet: www.uib.no (Bergenin yliopisto), Wikipedia, EFSA:n terveysväitelista