Mikä pelastaisi journalismin?

Mikä pelastaisi journalismin?

Pian on taas se aika vuodesta, kun Yhdysvaltain koulutusjärjestelmä sylkäisee ulos vastavalmistuneet, innokkaat ja toiveikkaat untuvikot maan edelleen vaikeuksissa oleville työmarkkinoille. Alemman korkeakoulututkinnon suorittaneiden lukumäärä oli viime vuonna historian kaikkein aikojen korkein, sillä jo 30 prosenttia maan aikuisväestöstä on suorittanut vähintään alemman korkeakoulututkinnon. Tällä viikolla täällä on saanut julkisuutta tutkimus, joka listasi 20 kaikkein hyödyttömintä college-tutkintoa. Listan ykkösenä oli journalistinen tutkinto. Tutkimuksessa käytettiin perusteluna mm. työtilannetta, ja journalismin kohdalla alan työpaikkojen määrän ennustetaan vähenevän reilut 6 prosenttia vuoteen 2018 mennessä.  

Tällaisiin listoihin on syytä suhtautua kriittisesti, mutta Yhdysvalloissa vanhemmilla koulutuksen maksumiehinä on hyvinkin suuri päätösvalta siitä, mitä lapset opiskelevat. Maan heikko taloustilanne ei ole ainakaan edesauttanut luovien alojen vetovoimaa. Onhan toki ymmärrettävää, että opintojen kustantaja haluaa nähdä sijoituksensa kannattavana ja lapsensa menestyvänä, mutta millä se mitataan? Kaikki eivät pääse, tai halua, Johns Hopkinsiin opiskelemaan kirurgeiksi.

Luovien alojen kriisi on maailmanlaajuinen ilmiö. Yhdysvalloissa ollaankin, syystä, huolissaan demokratian rippeidenkin katoamisesta lehdistön ahdingon myötä. Ratkaisuja uppoavien lehtien pelastamiseksi etsitään uudenlaisista malleista ja toimintatavoista, täällä on esimerkiksi väläytelty ammattitoimittajien ja amatöörien, ns. ”citizen reporters”, voimien yhdistämistä. San Diegon alueella toimiva Voice of San Diego on voittoa tuottamaton, laadukkaaseen, tutkivaan journalismiin keskittyvä sivusto, ja tämänkaltaisia esimerkkejä on useita muitakin.

Muutoksesta ja murroksesta huolimatta ihmisten halu lukea, oppia ja tietää ei katoa mihinkään. Jatkossakin tarvitaan jostain kanavasta ja jossain muodossa ulos tulevaa laadukasta, asiallista ja objektiivista journalismia, jolla on osaavat tekijät. Ongelmaksi voi tosin muodostua se, että kriteerit täyttäviä tekijöitä ei ole. Kaikki, joilla on mahdollisuus, ovat hypänneet varmempiin, paremmin palkattuihin ja arvostetumpiin töihin. Yhdysvalloissa etenkin vähemmistöryhmät kärsivät tilanteesta, ja tulevaisuuden skenaariona on yhä useampi suurkaupunki, jossa ei ole omaa sanomalehteä. Tähän voisi sanoa, että eihän maailman autotuotantokaan loppuisi siihen, jos General Motors pyyhkiytyisi maailmankartalta. Ei niin, mutta valikoima kapenisi huomattavasti.

http://www.thedailybeast.com/galleries/2011/04/27/20-most-useless-degrees.html#slide1

Blogin kirjoittaja, vapaa toimittaja ja viestintäkonsultti Johanna Penttilä tutkii mediaa, viestintää, markkinointia ja uusia ilmiöitä aurinkoisesta Kaliforniasta käsin. Viikoittain ilmestyvässä kirjoitussarjassa pohditaan näitä aihepiirejä käytännön esimerkein ja ajankohtaisilla ilmiöillä maustettuna.