Susa Nikula: Tilauksessa kriisin kestävää johtamista

Työssäni S-ryhmän henkilöstöjohtajana ei kulu montaa päivää, etten ajattelisi johtamista ja johtajuutta. Joskus rooli on toimia peilinä kollegalle, toisinaan katson peiliin itse. Pohdin johtamisen olemusta, sen puitteita ja onnistumisen edellytyksiä. Ilman isompaa viisastelua uskon, että johtaminen on taitolaji, eikä kukaan liioin ole johtamisessaan virheetön. Omaa johtamistaan ja vuorovaikutustaitojaan voi ja pitää kehittää jatkuvasti – opiskella, kokeilla ja reflektoida. Tästä huolimatta kaikkeen ei voi valmistautua, vaan odottamaton kriisi voi haastaa johtamistamme tavalla, jota emme osanneet ennakoida. Sekin on elämää.

Johtamisosaaminen käytännön testissä

COVID-19-koronaviruspandemian asettama testi esimiestyölle ja johtamiselle on ollut ultimaattinen niin S-ryhmässä kuin muissakin yrityksissä. Moni esimies ja liiketoimintajohtaja on päässyt ja joutunut testaamaan tilannejohtamisen taitojaan herkässä paikassa, ja monet ovat ensimmäistä kertaa viemässä organisaatiotaan oikean kriisin läpi. Kaikki johtamisessa otetut henkilökohtaiset kehitysaskeleet ovat nousseet arvoon arvaamattomaan. Samalla S-ryhmän yhteiset johtamislupaukset – uskallan, arvostan, toteutan – ovat saaneet aidon merkityksen. Yhteiset suuntaviivamme ovat sanoittaneet arkea tarpeellisella tavalla. Uskalla johtaa, arvosta ihmisiä, toteuta määrätietoisesti, lupauksemme kannustavat kriisissä esimiehiämme eteenpäin.

Etänä johtamisen yllätyksellisyys

Siirtyminen asiantuntijatehtävissä 100 prosenttisseen etätyöhön perinteisestä toimistotyöstä, käytännössä yhdessä yössä, on yksi johtamisen tuoreista koetinkivistä. Omat, tutut vahvuudet eivät kanna poikkeusoloissa kuten ennen. Vahva tunneälyjohtaja voi tuntea itsensä rammaksi Teams-maailmassa, josta puuttuvat tunnelma, huokaukset, katseet ja ne pienet mutta merkitykselliset asiat. Faktat, jotka eivät ole nimettävissä tai numeroitavissa – faktat, joita kaikki johtajat eivät edes tiedä olevan olemassa.

Arkijohtamisen nopeat kohtaamiset hississä, käytävillä tai ruokajonossa ovat poissa. Tärkeät lauseet, joita silloin vaihdetaan, jäävät nyt vaihtamatta. Milloin ja missä ne uudessa arjessa sanotaan? Jääkö joku asia samalla hoitamatta, jääkö johtamisesta puuttumaan olennaista?

Vuorovaikutuksen ylläpidosta on tullut työläämpää. Se vaatii aiempaa enemmän – chat-viestimistä tai puhelinsoittoja. Luurit korvilla -kokoukset ovat myös tuoneet uusia piirteitä esiin työkavereista, ja tiimi voi tuntua erilaiselta. Live-kokouksissa vetäytyvältä tuntunut henkilö onkin nyt se puheliain. Toinen olemuksellaan ja puheenvuoroillaan ennen vaikuttanut persoona osoittautuukin joukon hiljaisimmaksi etäyhteyksien päässä. Miten huomioisimme tämän työmuodoissamme tulevaisuudessa?

Yhdessä kohti tavoitteita

Asiantuntijoidemme työn sisältö on muuttunut pandemiakriisissä nopeasti ja itseohjautuvuus korostunut. Toisaalta sparraavalle johtamiselle – mitä priorisoimme, mitkä ovat työmme uudet tavoitteet, miten teemme työtä – on huutava tilaus. Uudessa arjessa johtamisen ydin tuleekin näkyväksi aiempaa selvemmin: johtamista tapahtuu, kun ihmiset vuorovaikuttavat ja tämän vuorovaikutuksen seurauksena ohjaudumme kohti organisaation yhteisiä tavoitteita. Johtajuus on puolestaan taitoa inspiroida muita ihmisiä näiden tavoitteiden edessä.

Kriisi on näyttänyt, miten kullanarvoista vuorovaikutusosaaminen ja sen kehittäminen on koko organisaatiolle. Uskon, että pandemian jälkeisessä uudessa arjessa johtajuus ja johtaminen ovat yhä vahvemmin kriittinen kyvykkyys, jota organisaatiotasolla mitataan ja tavoitteellistetaan. Käytännön korkeakoulua ei kukaan toivonut, mutta pandemia tulee kiistatta muuttamaan johtamiskulttuuriamme. Erittäin tervetulleeseen suuntaan.

Uutta arkea odotellessa jatkan etätyökomennuksella, verkkarit jalassa. Vaikka odotan innolla asiantuntijoidemme kohtaamista myös livenä, samalla jännittää. Jännittää, että peili kertoo työhousujen kiristävän. Kyllä, meilläkin on leivottu tänä keväänä paljon.

Kirjoittaja, Susa Nikula, on SOK:n henkilöstöjohtaja, S-ryhmän henkilöstötyö