Hengaileva sipuli

Yksin asuva nainen käytti uunilohen koristeeksi osan sipulista ja laittoi loput jääkaappiin odottamaan myöhempää käyttöä. Tulevien viikkojen aikana tätä myöhempää käyttöä ei kuitenkaan koskaan tullut, sillä naisella ei ollut tapana juurikaan käyttää sipulia ruoanlaitossa. Lopulta sipuli päätyi biojäteastiaan muututtuaan epämiellyttävän näköiseksi.

Arjessa päädytään usein tilanteeseen, jossa ruokaa on ostettu tai valmistettu liikaa. Sipulista tai esimerkiksi kesäkurpitsasta on tarvittu vain osa illan aterian lisukkeeksi tai keitettyä pastaa on jäänyt syömättä. Tällöin joudutaan pohtimaan, mitä ylimääräiselle ruoalle tulisi tehdä. Toistuvin käytäntö on laittaa ylijääneet ruoantähteet tai raaka-aineet jääkaappiin odottamaan myöhempää käyttöä – eli hengailemaan.

Hyväkuntoiselle ruoalle halutaan antaa mahdollisuus tulla käytetyksi, minkä vuoksi sen poisheittämistä viivytellään. Lopulta ruoka heitetään pois vasta sen pilaannuttua syömäkelvottomaksi, jolloin on jo ohitettu mahdollisuus vaikuttaa sen kohtaloon. Tällöin sen pois heittäminen ei myöskään aiheuta niin huonoa omatuntoa. Tutkimuksissa on kuitenkin arvioitu, että jopa 40 prosenttia kotitalouksissa poisheitetystä ruoasta on poisheiton hetkellä yhä syömäkelpoista.

Monilla on vaikeuksia tunnistaa, milloin ruoka on mennyt käyttökelvottomaksi. Etenkin päiväysmerkinnät voivat aiheuttaa hämmennystä, ja parasta ennen -ja viimeinen käyttöpäivä -merkintöjen ero ei usein ole tiedossa. Parasta ennen -merkinnällä viitataan tuotteen laatuun, jolloin se on parhaimmillaan ennen kyseistä päiväystä, mutta on usein syömäkelpoinen myös sen jälkeen. Viimeinen käyttöpäivä -merkintä puolestaan tarkoittaa, että tuotetta on turvallista syödä vain tuohon päiväykseen asti.

Harva haluaa ottaa terveydellisiä riskejä syömällä mahdollisesti pilaantuneita tuotteita. Usein kuitenkin ruoan syömiseen tai sen syömättä jättämiseen liittyviä päätöksiä tehdään sen perusteella, miltä elintarvike tuntuu, eikä sen todellisen turvallisuuden perusteella. Esimerkiksi parasta ennen -päiväyksen vanheneminen voi vaikuttaa merkittävästi tuotteen tuoreusmielikuvaan. Hengailijat eivät siis välttämättä päädy poisheitettäviksi niiden pilaannuttua syömäkelvottomiksi, vaan muututtuaan ”huonon näköisiksi” tai ”epämiellyttävän tuntuisiksi”.

Kehittyneissä maissa, kuten Suomessa, suurin yksittäinen osa elintarvikeketjussa syntyvästä hävikistä muodostuu nimenomaan kotitalouksissa. Elintarvikeketjun loppupäässä ruoan tuottamiseen, jalostukseen ja logistiikkaan on käytetty valtavasti resursseja. Mitä myöhemmässä vaiheessa elintarvikkeet päätyvät poisheitettäväksi, sitä suuremmat niiden aiheuttamat ympäristövaikutukset ja taloudelliset menetykset siis ovat. Tähän peilattuna etenkin syömäkelpoisen ruoan poisheittäminen on erityisen kestämätöntä. Katso siis kahdesti, olisiko pois menossa oleva ruoka vielä hyödynnettävissä esimerkiksi keitossa ja haudutettavissa ruoissa!

Teksti: Roosa Luukkanen

Roosa Luukkanen on Kuluttajaekonomian opiskelija Helsingin yliopistosta, joka on opinnoissaan ollut erityisesti kiinnostunut kulutuksen ympäristö- ja hyvinvointivaikutuksista. Hänen pro gradu -tutkielmansa Ruokahävikin synty kotitalouksien arjessa – huolenpitoa, unohtumista ja ennakoimattomuutta valmistui syksyllä 2017. Blogeissa käytetyt esimerkit ovat otteita hänen aineistostaan. Roosa bloggaa Apetitin verkkosivuilla hävikistä vuoden 2018 aikana kuusi kertaa. Kasvisten käytön lisäämisen lisäksi Apetit kannustaa kiinnittämään huomiota kotitalouden ruokahävikkiin.