Vauhdikas aloitus Arla Ingmanilla

Ensimmäinen työpäivä tarkoittaa usein mittavia kalvosulkeisia, joista on joskus enemmän haittaa kuin hyötyä. Varmasti moni on myös päässyt suoraan sorvin ääreen ja oppinut työtehtävät kantapään kautta ilman sen pidempää perehdytystä.

Ensimmäinen työpäiväni Arla Ingmanilla ei kuulunut kumpaankaan kategoriaan. Odotukseni olivat valmiiksi korkealla, kun esimieheni lähetti ensimmäisen päivän aikataulun minulle etukäteen. Suunnitelmassa oli varattu aikaa käytännön asioille, mutta pääsisin myös tapaamaan Arla Foods -konsernin viestintäjohtajan Astrid Gade Nielsenin ja kuulemaan mainetutkimuksen tuloksia.

Suunnitelmien uudet käänteet
Yksi tärkeimmistä viestinnän oppitunneista on, että viestinnän suunnitelmat tuppaavat muuttumaan lennossa. Tämän olen kuullut monelta viestinnän ammattilaiselta. Ja näinhän siinä kävi ensimmäisenä työpäivänäni, kun suomalainen media kiinnitti huomionsa Ruotsissa löytyneeseen ”aflatoksiinimaitoon”.

Ruotsissa oli huhtikuun alussa havaittu pieniä määriä aflatoksiinia muutamien tilojen raakamaidossa. Toukokuun alkuun mennessä tilanne oli jo hoidettu ja se ei ollut herättänyt merkittävää kiinnostusta Ruotsin mediassa. Luultavasti siitä syystä, että Arlan maito oli koko ajan säilynyt turvallisena kuluttajille. Tämän takia ei osattu odottaa asian esiintuloa Suomen mediassa. Viestejä ja tietoja vaihdettiin useaan otteeseen Arlan Ruotsin viestinnän ja muiden vastuuhenkilöiden välillä, mutta päivän aikana kävi ilmi faktojen riittämättömyys.

Suomen mediaa kiinnosti luonnollisesti onko kyseistä maitoa voinut tulla Suomeen. Koska faktat olivat vajavaiset, viestintä Suomessa vastasi aluksi ”me emme tiedä varmasti” ja painotti maidon turvallisuutta. EU:n määrittelemät raja-arvot aflatoksiinille eivät olleet ylittyneet ja maito oli turvallista käytettäväksi.

Epätietous johti median ”myrkkymaitoa Suomeen?” –otsikointiin, vaikka Arlan suomalainen ja ruotsalainen maito oli koko ajan ollut turvallista kuluttajille. Mediamyllyn kasvaessa Ruotsista selvitettiin, että löydöksen aikana Ruotsin Linköpingin meijeristä ei ole toimitettu maitoa Suomeen. Sitten voitiinkin huokaista helpotuksesta – ainakin julkisella tasolla.

Kertaus on opintojen äiti
Myöhemmin esimieheni painotti asioita, joita oli käyty läpi yrityksen sisällä tilanteen jälkeen. Ensinnäkin, ”me emme tiedetä varmasti” ei ole oikeasti parempi kuin ”ei kommenttia”, vaan faktat pitää selvittää heti. Toiseksi, toimiminen kansainvälisesti tarkoittaa, että asioiden luotauksen pitää toimia. Kuten näimme, tapaus Ruotsissa saattaa saada eri mittasuhteet tai näkökulmat niinkin lähellä kuin Suomessa. Konsernin eri osien tulee siis ajatella entistä laajemmin, luotsata ympäristöä ja viestiä asioista, jotka voivat nousta esille muissa maissa.

Näiden asioiden muistaminen keskellä tilannetta onkin sitten jo oma lukunsa. Tämän takia kriisitilanteiden analysointi ja niistä keskusteleminen nousee tärkeäksi seikaksi organisaatioiden sisällä. Onkin ollut hienoa huomata, että kyseisestä tapauksesta keskustellaan Arla Ingmanilla ja mietitään kuinka tilanne olisi voitu hoitaa paremmin.

Päivän tapahtumat toimivat minulle loistavana kertauksena ja käytännön esimerkkinä kriisiviestinnästä ja median toiminnasta. Vaikka olen osallistunut kriisisimulaatioon, tositilanteen seuraaminen on luonnollisesti vielä havainnollisempaa ja opettavaisempaa.

P.S. Jos jotakuta huolestuttaa perehdytykseni, pääsin myöhemmin nauttimaan jonkin verran kalvosulkeisista ikimuistoisen ja lennokkaan ensimmäisen työpäivän jälkeen.

Sonja Ihainen tutkii viestinnän maailmaa Arla Ingmanilla kesän 2013 ajan ja jakaa kokemuksiaan blogin kautta. Sonja opiskelee International Business Communication -maisteriohjelmassa Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa.