​Voivatko sijoittajat pysäyttää luonnon tilan heikkenemisen?

Maapallon ekosysteemien huojuva torni on vaarassa romahtaa ja se on käymässä kalliiksi yrityksille. 

Ekosysteemit ovat monimutkaisia kokonaisuuksia, joiden toimintaan pienimmilläkin tekijöillä voi olla massiivinen vaikutus. Ihmiskunta on poistanut palikoita ekosysteemien huojuvasta tornista kiihtyvällä tahdilla jo puolen vuosisadan ajan. Tornin palikat kuvaavat luonnon monimuotoisuutta, josta myös jokainen yritys on riippuvainen. 

Luonnon monimuotoisuuden vähentyessä esimerkiksi yritysten raaka-aineiden saanti hankaloituu tai vaarantuu kokonaan. Pelin lopputulos voi olla tuhoisa: maailman johtavatkaan tutkijat eivät osaa ennustaa, mikä on lopulta se palikka, jonka poistaminen romahduttaa koko rakennelman.

Nyt sijoittajat ympäri maailman ovat käärimässä hihansa luonnon tilan heikkenemisen pysäyttämiseksi. 

Toimeen ei olla kuitenkaan ryhdytty silkasta hyväntekeväisyydestä: vastuullisesta sijoittamisesta on tullut nykymaailmassa sanalla sanoen hyvää bisnestä, kannattavaa ja vähäriskistä. Finsifin määritelmän mukaan vastuullisella sijoittamisella tarkoitetaan ympäristö- ja sosiaalisen vastuun sekä hallintotavan (ESG = Environment, Social and Governance) huomioon ottamista sijoitustoiminnassa siten, että salkun tuotto- ja riskiprofiili paranevat. Perinteisin vastuullisen sijoittamisen muoto on poissulkeminen, jossa tiettyihin yrityksiin ei sijoiteta lainkaan. Nykyään valtavirtaistuneessa aktiivisen omistajuuden mallissa sijoittajat taas pyrkivät vaikuttamaan yritysten käytäntöihin vuoropuhelun avulla.

Sijoittajat ovat tunnistaneet vastuullisesti toimivien yhtiöiden olevan pitkällä aikavälillä kannattavampia ja paremman riskiprofiilin omaavia kuin muut yhtiöt. Lisäksi sijoittajat ovat kiinnostuneita kohteista, jotka tuottavat uusia ratkaisuja esimerkiksi ympäristöön liittyviin ongelmiin. Tällaisten yritysten voidaan olettaa tuottavan hyvin tulevaisuudessa, kun erilaiset ympäristöongelmat yleistyvät. Myös vastuullisuuteen liittyvän regulaation voidaan tulevaisuudessa odottaa ainoastaan lisääntyvän, samoin yksilöiden vastuullisuusmyönteisten asenteiden.

Sillä, minne sijoittajat rahansa ohjaavat, on todella merkitystä, sillä hallinnoidut rahamäärät ovat valtavia.

Luontopääoman suojelu on jäänyt ilmastonmuutoksen hillinnän jalkoihin

Suuret suomalaiset instituutiosijoittajat ovat jo kymmenen vuoden ajan tehneet järjestelmällistä työtä luonnon huomioimiseksi sijoitustoiminnassa. YK:n vuonna 2006 julkistamat vastuullisen sijoittamisen periaatteet (Principles for Responsible Investment, PRI) ovat olleet alkusysäys vastuullisuustyölle niin kansainvälisesti kuin Suomessakin. Nykyään suomalaiset instituutiosijoittajat ovat leveällä rintamalla mukana erilaisissa aloitteissa ja sitoumuksissa, kuten CDP:ssä tai Montreal Pledge-sitoumuksessa, joka velvoittaa raportoimaan sijoitusten hiilijalanjäljen.

Ilmastonmuutoksen hillinnän eteen tehdäänkin suomalaisessa sijoituskentässä paljon. Loppuvuodesta 2017 julkaistun selvityksen mukaan suomalaiset eläkesijoittajat ovat Euroopan kärkeä ilmastonmuutoksen hillinnän edistämisessä. Uusin esimerkki kunnianhimoisesta ilmastonmuutoksen hillintään tähtäävästä vastuullisen sijoittamisen hankkeesta on joulukuussa julkistettu kansainvälinen Climate Action 100+. Viisivuotisessa hankkeessa on mukana reilut 100 ilmastonmuutoksen näkökulmasta maailman saastuttavinta yritystä. Hankkeen tarkoituksena on aktiivisen omistajuuden keinoin vaikuttaa yritysten ylimpään johtoon ja sitouttaa heidät hallintoprosessiin, jolla yrityksen ilmastonmuutosta kiihdyttäviä toimia parannetaan.

Luontopääoman suojelu sen sijaan on jäänyt suomalaisessa sijoitustoiminnassa, kuten muuallakin yritysmaailmassa, vähemmälle huomiolle. Tämä huolimatta siitä, että tutkijat ympäri maailmaa ovat toistuvasti osoittaneet, että luontopääoman heikkeneminen on yhtä tärkeä ihmiskunnan kohtalonkysymys kuin ilmastonmuutoskin. Luontopääoma on kuitenkin edelleen aiheena ilmastonmuutosta vähemmän tunnettu sen moniulotteisuuden ja vaikean hahmotettavuuden vuoksi. Lisäksi luontopääomahankkeita on vielä verrattain vähän ja ne ovat pieniä kooltaan, mikä nostaa hankkeiden riskejä.

Vaikka luontopääomahankkeiden rahoitus on Suomessa vielä lapsen kengissä, on kiinnostus aiheeseen maailmalla kovassa kasvussa. Tuore esimerkki tulee Euroopasta, jossa Euroopan investointipankki (European Investment Bank) on kehittänyt yhdessä Euroopan komission kanssa Natural Capital Financing Facility -rahoitusvälineen luontopääomaa suojelevien ja parantavien hankkeiden rahoittamiseksi. Hankkeen tarkoituksena on kannustaa investoimaan tuottaviin tai kustannussäästöjä tuoviin projekteihin, joilla edistetään luontopääoman säilyttämistä ja tuetaan vihreää kasvua. Lisäksi tavoitteena havainnollistaa yksityisille sijoittajille luontopääomaprojektien houkuttelevuutta.

Hanke koostuu rahoituslaitoksesta, joka mahdollistaa 2-15 miljoonan euron suuruisen hankerahoituksen sekä projektien teknistä läpivientiä varten myönnettävästä, maksimissaan miljoonan euron apurahasta. Hanketta pilotoidaan parhaillaan ja erilaisten projektien on mahdollista hakea rahoitusta vuoden 2021 loppuun asti.

FIBS on kasvattanut suomalaisyritysten tietoisuutta luonnon monimuotoisuudesta ja luontopääomasta vuodesta 2014 alkaen järjestettyjen valmennuskurssien kautta. Ympäristöministeriön tuella järjestettyyn valmennukseen on osallistunut jo kaikkiaan 41 yritystä, määrä nousee tänä vuonna yli viidenkymmenen viidennen luontopääomavalmennuksen pyörähtäessä käyntiin keväällä.

SATU SALONEN

Harjoittelija, FIBS
satu.salonen@fibsry.fi

FIBS järjesti yhteistyössä OP:n kanssa tammikuun lopulla Luonto liiketoiminnan mahdollistajana -seminaarin, jonka paneelissa suomalaiset instituutiosijoittajat keskustelivat luonnon huomioimisesta sijoitustoiminnassa. Yritysesimerkkeinä kuultiin Keskon ja UPM:n käytännöistä.