Taustatietoa C-hepatiitista

C-hepatiitti on viruksen aiheuttama maksatulehdus, joka tarttuu veren välityksellä.Krooninen C-hepatiitti voi aiheuttaa maksavaurioita, kuten maksakirroosia ja altistaa maksasyövälle.¹ Suomessa noin 25 000 ihmistä sairastaa kroonista C-hepatiittia ja uusia tartuntoja on noin 1000 vuodessa. ^1,2 C-hepatiittiin ei ole rokotetta. 

Yleistä C-hepatiitista

C-hepatiitti on viruksen aiheuttama maksatulehdus, joka tarttuu verikontaktissa. C-hepatiittitartunnan saaneista suurin osa jää pysyvästi viruksen kantajiksi. C-hepatiittivirusta vastaan ei ole rokotetta eikä sitä vastaan synny immuniteettia. Krooninen C-hepatiitti voi aiheuttaa maksavaurioita, kuten maksakirroosia ja altistaa maksasyövälle.¹

Suomessa C-hepatiittia sairastaa noin 25 000 henkilöä, osa heistä tietämättään. Vuosittain Suomessa todetaan 1000–1200 uutta tartuntaa2. Eniten uusia tartuntoja on nuorilla alle 30-vuotiailla.1

Maailmassa on noin 160 miljoonaa kroonista C-hepatiittia sairastavaa, ja arviolta 3–4 miljoonaa saa C-hepatiittitartunnan vuosittain. 80 % C-hepatiittia sairastavista on oireettomia, joten on tärkeää tietää, millaisissa tilanteissa virus tarttuu.2

C-hepatiitti leviää, kun tartunnan saaneen henkilön verta pääsee toisen henkilön verenkiertoon. Monella tartunta jää alkuvaiheessa havaitsematta. Akuutti C-hepatiitti muuttuu krooniseksi noin 80–85 prosentilla tartunnan saaneista. Vain noin joka neljännellä tartunnan saaneella on oireita, kuten lievää pahoinvointia, lihassärkyjä, niveloireita tai kuumeilua.

Tartuntatavat

C-hepatiitti ei tartu aivastamalla, yskimällä, ruoan tai juoman välityksellä. Se ei myöskään tartu tavanomaisessa kanssakäymisessä, kuten halatessa tai kätellessä.1 Suomessa on tutkittu vuodesta 1990 lähtien luovutettu veri, verivalmisteet ja elinsiirteet C-hepatiittiviruksen varalta.

C-hepatiittivirusta vastaan ei ole rokotetta. Tartunnan vaaraa voi vähentää välttämällä:

• injektioita, joiden turvallisuudesta ei ole varmuutta
• verivalmisteita, joiden turvallisuudesta ei ole varmuutta
• terävien esineiden säilyttämistä ja hävittämistä astioissa, joiden turvallisuudesta ei ole varmuutta
• huumausaineiden yhteisten injektiovälineiden käyttöä
• steriloimattomia välineitä tatuointeja ja lävistyksiä tehtäessä tai akupunktiohoitoa annettaessa
• suojaamatonta seksiä C-hepatiittitartunnan saaneen kanssa.

Riskialttiit tilanteet

• suonensisäisten huumausaineiden käyttö
• pistokset, joissa käytetään likaista ruiskua
• verensiirrot
• verivalmisteet
• elinsiirrot
• pistotapaturmat hoitotyössä
• steriloimattomat toimenpide- ja tatuointivälineet
• toisen henkilön hygieniavälineiden, kuten parranajokoneen tai hammasharjan, käyttö
• C-hepatiittitartunnan saaneen äidin lapseksi syntyminen
• seksuaalinen kanssakäyminen C-hepatiittitartunnan saaneen kanssa.¹

Tartunnan selvittäminen

Jos epäilee saaneensa C-hepatiittitartunnan, kannattaa hakeutua verinäytteen ottoon. C-hepatiitti voidaan tutkia muun muassa terveyskeskuksissa, työterveyshuollossa ja yksityisillä lääkäriasemilla. Huumeidenkäyttäjät voivat käydä testeissä anonyymisti terveysneuvontapisteissä. C-hepatiittitartunta tutkitaan verikokeella. Verestä määritettävät vasta-aineet näkyvät testeissä 3–6 kuukauden kuluttua mahdollisesta tartunnasta. Vasta-aineet pysyvät positiivisina vaikka C-hepatiitti muuttuisikin oireettomaksi.

C-hepatiitti kannattaa tutkia, jos

• on saanut verensiirron tai hyytymistekijävalmisteita Suomessa ennen vuotta 1990
• on ollut terveydenhuollon toimenpiteessä maassa, jossa terveydenhuollon hygienia on puutteellista
• on vahingossa altistunut verelle ( josta on riski saada tartunta)
• on ottanut tatuoinnin, lävistyksen tai akupunktiohoitoa paikassa, jossa välineitä ei ole steriloitu
• on pistänyt lääkkeitä steriloimattomilla välineillä
• käyttää tai on joskus kokeillut huumeita pistämällä
• on ollut seksisuhteessa C-hepatiittivirusta kantavan kanssa
• on syntynyt C-hepatiittipositiiviselle äidille1

Hoito

C-hepatiittiin on olemassa lääkehoitoa. C-hepatiitin hoitona on pegyloitu interferonihoito pistoksina yhdistettynä viruslääkkeisiin. Hoito on pitkäkestoinen ja saattaa aiheuttaa haittavaikutuksia. Nyt markkinoille on tullut uusia interferonivapaita, suun kautta otettavia hoitovaihtoehtoja, jotka ovat hyvin siedettyjä.

Lisätietoja:

AbbVie Oy
Viestintäpäällikkö Petra Gräsbeck
Puh. 050 449 4758
petra.graesbeck@abbvie.com

FIHC-V150082/01.2015

Lähteet:

1. Jaakola S. Tartuntataudit Suomessa vuonna 2012 THL raportti 2013;1: 67

2. Maailman terveysjärjestö. Hepatitis C Fact Sheet 2012. http://www.who.int/mediacentre/factsheets/fs164/en/

3. Färkkilä M. Virushepatiitit. Kirjassa: Färkkilä M, Isoniemi H, Kaukinen K, Puolakkainen P. (toim.). Gastroenterologia ja hepatologia. Duodecim 2013