Miten vältän rakennuksen vaaralliset PAH-, PCB- ja VOC-yhdisteet, eli haitta-aineet?

Jos haluat tietää, miten vältät rakennuksen vaaralliset haitta-aineet, on tämän artikkelin lukeminen hyvä alku. Asbestia ja PAH-, PCB- tai VOC-yhdisteitä voi olla kiinteistöissä oikeastaan melkein missä vain. Paniikkiin ei kuitenkaan ole syytä, sillä kaikki aineet ja niiden pitoisuudet eivät aiheuta riskejä ihmisille tai ympäristölle.

Hengitysilmamme sisältää kaikenlaisia aineita ja yhdisteitä elämälle välttämättömän hapen lisäksi. Useista rakennusmateriaaleista voi erittyä ilmaan aineita, jotka aikansa leijailtuaan laskeutuvat pölynä kiinteistön tasaisille pinnoille. Erityisen varovainen pitää olla, kun kiinteistössä tehdään purku- tai korjaustöitä. Myös ulkoilmasta voi ilmastoinnin kautta päästä sisäilmaan esimerkiksi liikenteen tai teollisuuden päästöjä.

- Vaarallisimmat rakennusmateriaaleista peräisin olevat haitta-aineet ovat asbesti sekä PAH-, PCB- ja VOC-yhdisteet (kutsutaan myös haitta-aineiksi). Niiden pitoisuuden voi mitata ottamalla ilmasta, pinnoilta tai materiaaleista näytteitä, jotka tutkitaan kiinteistölaboratoriossa. Kaikki aineet ja yhdisteet eivät kuitenkaan ole ihmisille tai ympäristölle vaarallisia, varsinkaan pieninä pitoisuuksina, rauhoittelee haitta-aineasiantuntija ja kemian laboratorion asiantuntija Henri Hakala Kiwa Inspectan kiinteistölaboratoriosta.

Tässä artikkelissa keskitymme PAH-, PCB- ja VOC-yhdisteiden sijaintiin kiinteistöissä sekä niiden aiheuttamaiin haittoihin.
 

PAH-yhdisteet: kreosoottia on monessa materiaalissa

PAH-yhdisteet (Polysykliset aromaattiset hiilivedyt ) ovat kivihiilitervan tislausjäänteestä peräisin olevia aineita, joita on käytetty varsinkin vuosien 1890 – 1950 välillä kiinteistöissä veden ja kosteuden eristeinä. Kansan suussa aine tunnetaan myös kreosoottina, jossa on usein vahva kyllästetyn puun haju. Linnanmäen vuoristoradan lisäksi ainetta löytyy yleisesti ennen vuotta 1950 rakennetuista kivitaloista sekä myös monista puutaloista.

- PAH-yhdisteiden erityisongelma on se, että ne esiintyvät ilmassa sekä kaasu- että partikkelifaasissa. Altistuminen ei siis tapahdu vain sisäilman hengityksen kautta vaan PAH-yhdisteet voivat päätyä myös vaikkapa lattialla leikkivän lapsen nostattamina hiukkasina ruoansulatuselimistön kautta ihmiskehoon. Osa PAH-yhdisteistä on karsinogeenisia ja niiden on todettu aiheuttavan pitkäaikaisessa altistumisessa muun muassa keuhkosyöpää, kertoo Hakala.

PAH-yhdisteitä löytyy usein kellarikerrosten lattiarakenteista, muuratuista seinistä ja perustuksista. Myös polttopuun epätäydellisessä palamisessa syntyy PAH-yhdisteitä.

- Purkutöissä PAH-yhdisteitä voi päästä ilmaan suuriakin määriä, joten riittävästä suojautumisesta on huolehdittava. Asbestipurun tapaan myös PAH-yhdisteiltä voi suojautua astronautin suojapukua muistuttavalla asusteella. Yhdisteiden leviämisen ympäristöön voi estää pitämällä purettava tila alipaineisena ja osastoituna, vinkkaa Hakala.

PCB-yhdisteet rikastuvat ravintoketjussa

Erilaisia PCB-yhdisteitä (Polyklooratut bifenyylit) on yli 200 erilaista, mutta niistä vain seitsemän esiintymistä kiinteistöissä selvitetään laboratoriotutkimuksilla. PCB-yhdisteillä on usein parannettu rakennustarvikkeiden kosteuden- ja lämmönkestävyyttä. Yhdisteitä on käytetty myös pehmittiminä elementtisaumoissa 1950 luvulta vuoteen 1974 saakka. Joissain vanhoissa maaleissa on PCB-pitoisuus voinut olla jopa 10 prosenttia. Suomessa PCB:n käyttö on kielletty lopullisesti vuonna 1990.

- PCB-yhdisteet ovat ympäristömyrkkyjä, jotka rikastuvat ravintoketjussa. Ne kulkeutuvat ympäristöön ja ihmisen elimistöön pölyn mukana ja voivat aiheuttaa kehityshäiriöitä sekä syöpää, listaa Hakala PCB:n vaaroja.

PCB:n purkutöissä on käytettävä erikoistyökaluja ja suojapukua.

- Ennen purkamisen aloittamista on suojattava myös purkupaikan lähiympäristö, kuten pihatiet, lasten leikkipaikat ja istutukset.

VOC-yhdisteiden alkuperää on usein vaikea selvittää

VOC-yhdisteet (Volatile organic compounds) ovat haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, joita voi olla huoneilmassa jopa satoja erilaisia. Osa niistä päätyy huoneilmaan rakennusmateriaaleista, osa taas kiinteistöjen ulkopuolelta. Tyypillisiä kiinteistöjen VOC-lähteitä ovat muun muassa lattiamatot, maalit, saumausaineet ja liimat.

- VOC-yhdisteiden määrä on hengitysilmassa usein suurimmillaan heti VOC-yhdisteitä vapauttavan tuotteen käyttämisen tai remontin jälkeen. Niiden pitoisuusmäärä pienenee ajan kuluessa ja vakiintuu usein tietylle vaarattomalle tasolle. VOC-yhdisteiden pitoisuus huoneilmassa voi kuitenkin kasvaa, jos jokin materiaali vaurioituu ja alkaa hajota, muistuttaa Hakala.

VOC-yhdisteet voivat aiheuttaa silmien, hengitysteiden ja ihon ärsytystä. Ne ovat usein myös viihtyvyyshaitta, sillä niiden haju voi olla tiettyjen yhdisteiden osalta hyvin pistävä ja epämiellyttävä.

- Välillä näytteistä löytyvien VOC-yhdisteiden lähde on hyvin hankala selvittää. Siksi on tärkeää, että jo rakentamisvaiheessa kiinnitetään riittävästi huomiota rakennusmateriaalien laatuun, painottaa Hakala. Miten kannattaa toimia, jos epäilee huoneilmassa olevan haitta-aineita?

Lähes kaikissa vanhoissa kiinteistöissä on rakennusmateriaaleja, joissa on haitta-aineita. Normaalitilanteessa ja oikein käytettyinä niistä ei kuitenkaan ole haittaa terveydelle tai ympäristölle. Jos epäilee haitta-aineiden pitoisuuden olevan koholla ja kiinteistön käyttäjät oirehtivat, on kiinteistössä syytä tehdä haitta-ainekartoitus. Useimmiten tällaisen kartoituksen tilaa kiinteistön isännöitsijä.

- Varsinkin ennen purkutöiden aloittamista on hyödyllistä selvittää, onko purettavissa materiaaleissa haitta-aineita. Jos on, purkutyömaa pitää suojata oikein. On myös syytä muistaa, että haitta-aineita sisältävää purkujätettä ei voi kipata tavalliseen roskapönttöön vaan se pitää hävittää asianmukaisesti ja erityissääntöjen mukaisesti, painottaa Hakala.

Teksti: Kai Tarkka