Enemmän kuin koeajo – jokaisen menestyvän kuorma-auton takana on testikuljettaja

IVECOn juhliessa 50 vuottaan maailmanlaajuisena kuorma-autojättinä, huomio ei kiinnity ainoastaan ajoneuvoihin. Valokeilassa ovat myös ihmiset, jotka ovat olleet olennainen osa matkaa. Yksi heistä on Bruno Hauer, joka teki vuosina 1986–2003 unelmatyötään testikuljettajana Ruotsissa, Suomessa ja Norjassa.

Bruno Hauer jätti aiemman työnsä Scanialla vuonna 1986, ja siirtyi töihin IVECOlle Göteborgiin. Työ huoltotarkastajana laajeni nopeasti Hauerin saadessa vastuulleen lehdistö- ja koeajot Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa.

– Aloitin IVECOlla huoltotarkastajana ja vastasin samalla koeajoista. Kun toiminta siirrettiin vuonna 1990 Kööpenhaminaan, minusta tuli täysipäiväinen testikuljettaja. Se oli elämäni paras työ: opettavainen, hauska, mutta samalla myös rankka. Aloitin työt aamukuudelta, ja ajoin niin kauan, että tehtävä oli suoritettu. Sain nähdä koko maailman ohjaamosta käsin, kertoo Bruno Hauer.

Turbostar teki vaikutuksen

1980-luvun lopulla IVECO lanseerasi Turbostar- mallin. Turbostarin järeä voimansiirto ja alhainen polttoaineenkulutus erottivat sen testituloksissa kilpailijoista.

– Turbostar oli tosi järeä, ja sen voimansiirto oli vahvempi kuin monilla muilla markkinoilla olleilla malleilla. Voitimme useita riippumattomia testejä, ja olin hyvin ylpeä saadessani esitellä Turbostaria. Malli todella nosti IVECOn pohjoismaiseen tietoisuuteen, hän sanoo.

Kun koeajoista tuli seikkailuja

Työ ei kuitenkaan ollut pelkkää tekniikkaa ja mittauksia. Rooli toi mukanaan monia hyvin ainutlaatuisia kokemuksia. Hauer muistaa erityisesti yhden talvisen reissun Suomessa, kun englantilainen toimittaja ajoi IVECO EuroStarin ojaan kesken koeajon. Syynä haaveriin oli yritys tarjota matkustajalle purukumia.

– Olimme kyllä varoittaneet kaikkia suomalaisteiden korkeista ja kovista lumikinoksista, mutta silti päädyimme ojaan. Yritimme saada auton irti omin voimin 15 asteen pakkasessa. Kaivoimme moottoritilasta lunta paljain käsin, käytimme aura-autoa, sorarekkaa ja omaa lavettia, mutta mikään ei auttanut. Lopulta paikallinen jääkiekkoseura tuli apuun ja auttoi purkamaan kuorman, jotta saimme auton ylös ojasta. Siihen meni koko päivä, ja lopputuloksena on tarina, jonka kaikki muistavat takuuvarmasti, nauraa Hauer.

Ääni, joka kuultiin

Bruno Hauerin mukaan testiajot eivät olleet vain tapa kerätä muistoja tai esitellä ajoneuvojen etuja, vaan ne olivat myös olennainen osa tuotekehitystä. Hän ja muut testikuljettajat raportoivat kehitysehdotuksia suoraan tehtaille Italiaan ja Saksaan, ja monet niistä toteutettiin.

– Huomasimme kaiken aina moottoritilan liian ohuesta maalikerroksesta kuljetuksessa rikkoutuneisiin sivupeileihin asti. Palaute otettiin vakavasti. Tunsin, että työtämme arvostettiin. Emme olleet pelkästään testikuljettajia vaan keskeinen vaihe kehitystyössä, hän kertoo.

17 vuoden jälkeen Hauer siirtyi uusiin tehtäviin, mutta muistot pysyvät.

– Olen kokenut muun muassa haasteellista ajamista italialaisessa marmorilouhoksessa, upottavia hiekkadyynejä Tunisiassa, ja ollut mukana Honningsvågin tunnelin rakennustyömaalla Norjassa. Olen saanut nähdä maailmaa ohjaamosta käsin, jakaa osaamistani alan ammattilaisille ja olla mukana tekemässä ajoneuvoista entistä parempia. Siitä olen todella ylpeä, hän päättää.