Kun aloin suunnittelemaan tämän viimeisen blogimerkinnän kirjoittamista, aloin pohtimaan mitä olen oppinut näiden melkein neljän kuukauden aikana. Ainakin kirjoittamista on tullut harjoiteltua reippaanlaisesti – myös tilanteissa, joissa inspis on ollut hukassa ja määräajat ovat paukkuneet.
Maanantaina huokaisin helpotuksesta, sillä esimieheni tuli lomalta virkeänä töihin ja minä en ollut saanut katastrofia aikaan neljän viikon aikana. Sainpa oikein hyvää palautetta, kun henkilöstölehden tuottaminen ja muutkin asiat olivat kuulemma hyvin järjestyksessä. Kyllä lämmitti mieltä!
Viime viikkoina on ollut melko hiljaista Sipoon konttorin käytävillä, sillä heinäkuu näyttää olevan suosittu lomakuukausi Arla Ingmanilla. Olen kuitenkin onnistunut täyttämään päiväni hyvin muun muassa haastatteluilla ja kirjoittamisella.
Juhannuksen jälkeen totuus iski todella tajuntaani. Kohta esimieheni jää lomalle. Ja kuka tuuraa: minä tietenkin!
Näppäimistö on viime aikoina saanut välillä rentoutua, sillä olen päässyt kiertämään ympäri Arla Ingmanin Sipoon meijeriä. Mainittakoon, etten ole vielä kertaakaan eksynyt. Varsinkin tuotannossa työskennelleet tietävät, kuinka kaikki käytävät ovat samannäköisiä ensimmäisinä päivinä.
Kun kerron ihmisille olevani kesätöissä Arla Ingmanilla, he kysyvät seuraavaksi mitä käytännössä teen. Ensimmäisinä viikkoina olen jo huomannut, että monipuolista tehtävää löytyy. Ja sehän passaa minulle, koska kokemustahan minä tarvitsen.
Ensimmäinen työpäivä tarkoittaa usein mittavia kalvosulkeisia, joista on joskus enemmän haittaa kuin hyötyä. Varmasti moni on myös päässyt suoraan sorvin ääreen ja oppinut työtehtävät kantapään kautta ilman sen pidempää perehdytystä.
