Kymmenen maailmaa muuttanutta Goodyearin innovaatiota

Suorasivuinen rengas (1901)

Vuonna 1901 Goodyear kehitti ensimmäisen suorasivuisen renkaan. Suuri innovaatio tässä uudessa rengasmallissa oli pianolankapunoksen lisääminen renkaan jalkaosaan. Lanka vulkanoitiin jalkaosaan, joka piteli rengasta vanteella monimutkaisella lukkosarjalla. Rengas ei kaartunut sisäänpäin sopivakseen vanteelle, kuten sen edeltäjä. Siksi siinä pystyttiin käyttämään 10 prosenttia enemmän paineilmaa, mikä paransi ajomukavuutta ja pitoa. Goodyear otti myös käyttöön Wingfoot-siipijalkalogon sen mainonnassa. Logo symboloi yrityksen sitoumusta innovointiin ja laatuun ja on edelleen käytössä.

Nopeasti irrotettava rengas (1906)

Goodyear alkoi pian valmistaa maailman ensimmäistä nopeasti irrotettavaa rengasta, jossa oli suora sivu. Se pehmensi ajoa, koska siinä voitiin käyttää suurempaa ilmanpainetta ja koska siinä oli kestävä niittikudos, joka vaimensi tien aiheuttamia iskuja ja poisti vanteen alueella ilmenevien repeämien ongelman. Valmistusprosessin takia rengasta varten tarvittiin uusi vanne, toisin kuin aiemmille tuotteille. Tämän seurauksena Goodyearin täytyi suunnata alkuperäisvarustemarkkinoille myymällä suoraan autonvalmistajille. Niinpä Goodyearin tulevaisuus oli tämän renkaan varassa. Se oli todella ylivertainen tuote ja Goodyear halusi esitellä sitä maailmalle. Siksi se lanseerasi rohkean mainoskampanjan, johon sisältyi mainoksia ”nopeasti irrotettavista, 10 % ylisuurista, vannevauriottomista, suorasivuisista renkaista” amerikkalaisissa julkaisuissa, kuten The Saturday Evening Post.

State-Seiberling-renkaanvalmistuskone (1909)

The New York Times kertoi helmikuussa 1909, että Goodyear oli vastikään ottanut käyttöön neljä konetta, jotka paransivat huomattavasti yrityksen renkaiden laatua ja lisäsi niiden tuotantokapasiteettia. William State ja Frank Seiberling patentoivat vuonna 1909 koneen, joka siirsi rengasteollisuuden manuaalisesta mekaaniseen tuotantoon, mikä tehosti valmistusprosessia. Kaksi koneenkäyttäjää pystyi valmistamaan koneella keskimäärin 37 rengasta kahdeksan tunnin työvuoron aikana. Koneen ansiosta työntekijöiden ei tarvinnut enää kantaa pahimmillaan yli 100 kg painavia rautaytimiä ja kudoskerroksia sekä kumia hartioillaan. Kone tehosti myös tilan käyttöä tehtaassa ja auttoi nostamaan Goodyearin yksikkökohtaisen renkaantuotannon kolmikymmenkertaiseksi vuodesta 1908 vuoteen 1912, kun lattia-ala lisääntyi vain nelinkertaisesti. Menestyksen myötä Goodyear myönsi myöhemmin 50 lisenssiä muille alan toimijoille koneen käyttöön, ja vuoteen 1913 mennessä yli puolet Yhdysvalloissa valmistetuista renkaista valmistettiin Seiberlingin ja Staten keksinnöllä.

Wingfoot Express (1917)

Vuonna 1917 Goodyearin Akronin tehtaalla työskennellyt esimies Paul Litchfield oli sitä mieltä, että raskailla kuorma-autoilla voisi ajaa pidempiä matkoja ja kuljettaa helposti painavampia kuormia, jos niissä käytettäisiin ilmarenkaita. Testatakseen hänen teoriaansa joukko Goodyearin työntekijöitä lähti lähes 2 500 kilometrin edestakaiselle matkalle Akronista Connecticutiin Packardin Wingfoot Express -kuorma-autolla, joka oli varustettu suurilla ilmarenkailla. Tuohon aikaan, jolloin tämä uusi ja innovatiivinen ominaisuus keksittiin, umpikumirenkaat olivat normi lyhyen matkan kuljetuksissa. Matkan varrella työntekijät törmäsivät lukuisiin haasteisiin, mutta eivät antaneet periksi. Matkan ensimmäinen etappi oli 1 190 kilometriä pitkä ja sen he ajoivat 24 päivässä. Parempia renkaita tuli saataville heti matkan jälkeen, ja Wingfoot Expressin menestys tasoitti tietä pitkän matkan kuorma-autokuljetuksille. Matka oli alku ensimmäiselle osavaltioiden väliselle kuorma-autoreitille, jolla liikenne oli säännöllistä ja jatkuvaa. Se todisti ilmarenkaiden potentiaalin pitkän matkan kuljetuksissa.

Ensimmäinen massatuotettu synteettinen kumirengas (1937)

Vuonna 1937 Goodyear kehitti ensimmäisen massatuotetun, amerikkalaisvalmisteisen synteettisen kumirenkaan ja testasi sitä. Renkaassa käytettiin yrityksen ensimmäistä synteettistä kumiainetta nimeltä Chemigum, joka oli patentoitu kymmenen vuotta aiemmin vuonna 1927. Sitä alettiin valmistaa Goodyearin Jacksonin tehtaalla Michiganin osavaltiossa. Uusiin renkaisiin integroitiin vastikään kehitettyä Pliolite-sideainetta, joka kiinnittää kumin metalliin. Lisäksi käyttöön otettiin uusi pakkaustuote nimeltä Pliofilm.

Goodyear valmisti Corsair-lentokoneita II maailmansotaan (1939)

Goodyearilla oli merkittävä rooli toisessa maailmansodassa, sillä se valmisti hävittäjälentokoneita Yhdysvaltain sotavoimille. Lentokoneita valmistaneen yrityksen nimi oli Goodyear Aircraft Corporation. Se sai sopimuksia Vought F4U Corsair -lentokoneen (alun perin Chance Voughtin suunnittelema) valmistuksesta, kun mallin kysyntä kasvoi. Goodyear valmisti yhteensä 4 017 FG Corsair -lentokonetta, joilla lennettiin ensimmäisen kerran vuonna 1943. Myöhemmin Goodyear valmisti kymmenen F2G Corsair -lentokonetta, jotka tulivat tunnetuiksi nimellä Super Corsair vuonna 1945. Näissä lentokoneissa oli 28-sylinterinen Pratt & Whitney -moottori ja ne oli suunniteltu matalalla tapahtuvaan torjuntalentotoimintaan. Sodan aikana Goodyear Aircraft Corporationin henkilöstömäärä lisääntyi 30:sta vaikuttavaan 35 000:een vain kahdessa ja puolessa vuodessa.

Kävelyhihna (1954)

Vuonna 1954 Goodyear rakensi maailman ensimmäisen matkustajakuljettimen Hudson and Manhattan Railroad -rautatieyhtiölle. Näin se antoi alkusysäyksen uudelle tehokkaan työmatkaliikenteen aikakaudelle. Kuljetin sai nimekseen Speedwalk. Sen pituus oli vaikuttavat 84,5 metriä, siinä oli 10 prosentin nousu ja se liikkui tasaisella 2,4 km:n tunti nopeudella. Se oli erinomainen osoitus Goodyearin sitoumuksesta innovointiin. Speedwalk poistettiin muutamaa vuotta myöhemmin, kun liikenne muuttui, mutta se on todiste amerikkalaisesta uraauurtavasta suunnittelun hengestä ja teknisestä edistyksestä.

Goodyear valmisti Polyglas-renkaan (1967)

Vuonna 1967 Goodyear esitteli Goodyear Polyglas -ristikudosvyörenkaan, jossa oli lasikuituvöitä ja leveämpi pinta kuin muissa tuohon aikaan saatavilla olleissa renkaissa. Polyglas oli yrityksen rekisteröity tuotemerkki. Tässä rengastyypissä yhdistyivät sekä ristikudos- että vyörenkaan ominaisuudet. Alun perin se suunniteltiin käytettäväksi muskeliautojen alkuperäisvarusteena 1960-luvun lopulla. Uudessa rakenteessa oli aivan pinnan alle sijoitettuja vakauttavia kehävöitä, mikä vähensi pinnan “kiemurtelua” ja paransi suuntavakautta. Nämä ominaisuudet paransivat renkaan kilometritulosta. Renkaan suosio kasvoi, ja vuodesta 1969 vuoteen 1974 siitä tuli vakio- tai valinnaisvaruste useimpiin henkilöautoihin.

STARAN-tietokone (1972)

Goodyearin Space-Time Automatic Range Analyser (STARAN, avaruusajan automaattinen kantaman analysaattori) -tietokone oli ensimmäinen kaupallisesti saatava tietokone, joka oli suunniteltu sisältöhakuisen muistin ympärille. Se tuli myyntiin vuonna 1972. STARAN-tietokoneen kehitti ja sitä valmisti Goodyear Aerospace Corporation (joka tunnettiin toisen maailmansodan aikana nimellä Goodyear Aircraft Company). Se oli sisältöhakuinen rinnakkaisprosessori (CAPP) eli erään tyyppinen rinnakkaisprosessori, joka käytti sisältöhakuista muistia – joka nyt tunnetaan hakumoottorina. Tietokone analysoi saapuvia tutkasignaaleja monimutkaisilla algoritmeilla ja edistyksellisillä signaalinkäsittelytekniikoilla. Tämän ansiosta se pystyi seuraamaan useita kohteita samanaikaisesti ja antamaan reaaliaikaisia tietoja lentäjille ja lennonjohdolle. STARAN oli merkittävä läpimurto kylmän sodan aikana, ja NASA käytti sitä avaruusalusten lentoratojen selvittämiseen. Sen kehittäminen tasoitti tietä nykyaikaiselle laskenta- ja signaalinkäsittelyteknologialle.

Goodyearin RunOnFlat-renkaat ensimmäisen kerran vakiovarusteena (1997)

Vuonna 1997 Goodyear mullisti rengasteknologian kehittämällä Corvettelle Goodyear Eagle F1 GS Extended Mobility Tire (EMT) -renkaan, joka nyt tunnetaan nimellä RunOnFlat. Tämä rengas poisti tarpeen kuljettaa vararengasta ja tunkkia mukana autossa. Renkaassa oli alhaisen paineen varoitusjärjestelmä ja sillä voi ajaa jopa 320 kilometriä 88 kilometrin tuntinopeudella nollapaineilla. Renkaan huipputeknologian, innovatiivisen muotokappaleen, sivuvallin vahvikkeiden ja jalka-alueen ansiosta se pysyi perinteisellä vanteella äärimmäisessä kaarreajossa. Toisin kuin muut tuohon aikaan saatavilla olleet puhkeamattomat run-flat-renkaat, jotka tarvitsivat kalliit erikoisvanteet, Goodyearin ratkaisu oli merkittävä parannus. Vararenkaan ja tunkin pois jättäminen kevensi myös auton painoa, mikä paransi suorituskykyä entisestään. Renkaasta kehitettiin myös Eagle M+S eli mutaisiin ja lumisiin olosuhteisiin soveltuva versio.