Ikosilla laitettiin Scania Super tosielämän kestävyyskokeeseen

Ikosilla on ajettu 1,2 miljoonaa kilometriä Scania Superilla reilun kolmen vuoden aikana. Autossa on yhä alkuperäinen moottori, sylinterinkannet, lokasuojat – ja jopa alkuperäiset jarrupalat.

Jyväskylän iltapäivän auringossa kiiltää yksi Suomen eniten ajetuista uusista Scania Supereista. Voimakas valo paljastaa yleensä armottomasti kolhut ja naarmut, mutta Ikonen yhtiöt on käyttänyt R560:tä niin siististi, ettei kiveniskemiäkään tahdo löytyä puskurista. Neliakselisen säiliöauton lokasuojat ovat alkuperäiset, ja jos kiipeää sisälle hyttiin, se on siisti kuin hotellihuone.

Ikonen yhtiöiden logistiikkapäällikkö Mikko Vepsäläinen istuu kuljettajan penkille ja kääntää virran päälle. Kojelaudan mittari osoittaa 1 270 451 kilometriä. Keskellä oleva luku ilmoittaa, että kuluneimmasta jarrupalasta on jäljellä 28 prosenttia.

Jarrut ovat alkuperäisiä, lisänä on vain normaali pakokaasujarru ilman hydraulista hidastinta.

”Samoin alkuperäisiä ovat mm. moottori, sylinterinkannet, vaihteisto ja perä. Kytkin vaihdettiin joskus 800 000 kilometrin kohdalla kuljetusvarmuuden vuoksi, siinä ei ollut varsinaista vikaa”, Vepsäläinen sanoo.

Scania Super R560 B8X2/4 NB on ollut ahkerassa käytössä. Se rekisteröitiin helmikuussa 2023, minkä jälkeen Ikosten neljä kuljettajaa on ajanut sillä vuoron perään vuorokauden ympäri keskimäärin seitsemänä päivänä viikossa. Normipäivänä mittariin tulee noin 1 000, kiireisinä aikoina 1 300 kilometriä.

Scanian kuorma-automyyjä Vesa Katalkin kiittelee Ikosia ja Vepsäläistä, sillä ilman heidän ja heidän kuljettajiensa hyvää huolenpitoa auto ei olisi tässä kunnossa. Scania Jyväskylä ja Scanian sopimuskorjaamo S ja V Varis Mikkelissä puolestaan ovat hoitaneet määräaikaishuollot sovitusti 60 000 kilometrin välein.

Painot nousivat – kulutus väheni

”Edellisen Scanian mallin kohdalla ajattelin, että siinä on pienin polttoaineenkulutus mihin tekniikan puolesta päästään. Sitten yllätyin, kuinka taloudellinen uusi 13-litrainen Super on”, Vepsäläinen pohtii.

Hän perustaa havaintonsa viikkoraportteihin. Aiemmin Ikosilla ajettiin samanlaisia kuljetuksia, jolloin kalusto kulutti keskimäärin 38 litraa satasella.

”Silloin ajettiin 60 tonnin yhdistelmäpainoilla. Nyt ajetaan 68 tonnilla ja keskikulutus on 30 litraa, tosi monina viikkoina 28-29. Kulutus vähän nousee talvella.”

Katalkin kertoo Superista tulleen Scanian myydyimmän mallin. Moni autoilija on siirtynyt V-moottoreista kuutosiin ja todennut pärjäävänsä pienemmällä teholla ja varsinkin pienemmällä polttoaineenkulutuksella.

Maamerkkinä entinen kuusi

Taloudellisuus ei kuitenkaan ole vain auton tekniikasta kiinni, sillä Ikosilla kuljettajat taitavat ennakoivan ajon. Vepsäläinen kun sattuu olemaan myös koulutuskeskuksen johtaja. Hän pitää direktiivipäiviä ja muita kemikaali- ja puutavarakuljetuksiin räätälöityjä koulutuksia Ikosilla.

”Eräänkin liikenneympyrän kautta pystymme ajamaan jarruttamatta, kun otamme jalan pois kaasulta neljä kilometriä ennen sitä”, Vepsäläinen sanoo.

Toinen maamerkki on erään pellon laidalla kasvanut kuusi, joka tosin on jo kaatunut. Sen kohdalla otetaan vakionopeussäädin pois päältä. Vauhti tippuu niin, että viidenkympin nopeusrajoitusmerkin kohdalla Scanian nopeutena on tasan 50 km/h, ilman että kengänpohja olisi kulunut jarrupolkimella.

”Scania rullaa hyvin ja on hiljainen ajettava. Minusta tällä on ollut mukava ajaa”, Vepsäläinen sanoo ja starttaa Superilla liikkeelle, kohti seuraavaa määränpäätä.

Vepsäläisen uran pahimmat liikenneonnettomuudet ovat tapahtuneet hiihtäessä ja pyöräillessä, eivät kuorma-autolla.