Blogi: Sinä ja minä... kerrostaloissa

No niin, tässä sitä nyt ollaan, asutaan kerrostaloissa. Vuosisatoja katsottiin toisiamme vain pellon yli savupirtinikkunasta. Nyt asutaan kaupungissa, lähiöissä ja aivan lähekkäin sekä vierekkäin. Lomilla matkustamme maailmalle, -jotkut jopa maapallon ympäri, olemme ekstroverttejä ja osaamme vieraita kieliäkin sekä sitä small talkingia! Olemme niin kaupunkilaisia ja niin kansainvälisiä!

Puolisoni jaksaa kertoa minulle vuodesta toiseen tarinaa siitä, kuinka Helsinki ja asumiskulttuuri muuttuivat kuusikymmentäluvulla muuttoliikkeen vaikutuksesta. Ennen muuttoliikettä tervehdittiin rappukäytävissä ja hisseissä naapureita. Elämä oli siis yhteisöllistä jo ennen kuin yhteisöllisyydestä tiedettiin yhtään mitään. Ei siinä ollut sen kummempaa, oltiin yhtä suurta perhettä, oli tuttua ja turvallista. – ja siis niin täydellistä!

Sitten alkoi joukkopako maalta kaupunkiin. Uudet kaupunkilaiset eivät tervehtineet, eivät puhuneet, ei tervehtinyt muuten vanhatkaan kaupunkilaiset uusia! Puolisoni kertoman mukaan mummo jopa kielsi puhumasta uusille naapureille sanomalla, ”ei niiltä saanut udella niiden asioita, annetaan niiden vain olla omissa oloissaan”. Oli siinä ollut viisi vuotiaalla ihmettelemistä! Asumiskulttuuri oli muuttunut täysin. Jos ennen yksi talo oli kuin pieni oma yhteisönsä, jossa naapuri tunsi naapurin, niin sen aika oli peruuttamattomasti ohi.

Väestö liikkuu taas, ei vain maanrajojen sisäpuolella vaan myös maailmanlaajuisesti. Kansainvälistyneinä ja sivistyneinä osaamme siis ottaa uudet tulijat ja naapurit paremmin vastaan kuin kuusikymmentäluvulla? Alkakaamme taas tervehtiä naapureitamme, järjestäkäämme pihatalkoita ja ennen kaikkea osallistukaamme asuintalomme ja yhteisömme toimintaan. Sillä nyt olemme ulospäinsuuntautuneita ja kansainvälisiä maailmaa nähneitä kansalaisia, olemmehan? – voisimme rohkeasti tutustua niihin uusiinkin naapureihin ja ehkä jopa siihen kauempaakin tulevaan? Valinta on meidän, sinun ja minun… kerrostalossa.

Kirsi Härmä

asiakkuuspäällikkö